Elokuvakerho Kinokopla esittää: Memoir of a Snail (2024)

Ajankohta
-

🐌🐌🐌 

Mustan huumorin, persoonallisten hahmojen ja alituisen toiveikkuuden sävyttämä 'Memoir of a Snail', on Adam Elliotin kauan odotettu uusin teos. Elokuva tarjoaa katsojille mahdollisuuden sukeltaa Grace Pudelin humoristisen melankoliseen elämänkertomukseen, jonka raskaat aiheet ovat nilviäisten saattelemina koristeltu sydämellisen hempeyden hippusilla. Tragikoomisia elementtejä omaavista elämänkerrallisista stop motion -animaatioistaan tunnettu Adam Elliot, nostatti odotukset korkealle hänen esikoisfeaturella Mary and Max (2009). 15-vuoden jälkeen omintakeiselleen tyylilleen uskollinen Elliot loihti valkokankaalle yhtä koskettavan katsauksen hahmojensa psyykkeeseen, jättämättä yleisöä kylmäksi. 

Varttuessa 70-luvun Melbournessa, Grace joutuu tuskallisiin elämän pyörteisiin kun hänet erotetaan kaksoisveljestään heidän isänsä kuoleman vuoksi. Monien onnettomien sattumusten myötä Grace päätyy turvautumaan hänen rakastamiensa etana koriste-esineiden pakonomaiseen keräilyyn, joiden olemassaolo suojaa päähenkilöä samalla tavalla kun kiemurainen kuori kotiloa. Elokuva esittää miten pakkokeräilyn taustalla piilevät usein traumaattiset kokemukset sekä halu löytää jotakin pysyvää elämän epävarmuuksien keskellä. Kotilon kuoren spiraali symboloi elämää, joka tekee täyden kierroksen, jatkamalla tästä huolimatta vääjäämättä eteenpäin. 

Elliot kuvaa erottuvaa elokuvatyyliään nimityksellä "clayography", jossa yhdistyy englannin kielen sanat "clay" ja "biography". Hänen kaikki teoksensa varhaisista lyhytelokuvista saakka ovat saaneet alkunsa vahvasti inspiroituneena Elliotin omista kokemuksista sekä ihmisistä hänen elämässään. Elokuvissa toistuvat muun muassa yksinäisyyden, vammaisuuden, normista poikkeavuuden ja masennuksen teemat tavalla, joka ei kuitenkaan upota katsojaa täydelliseen synkkyyteen vaan onnistuu luomaan haikean hellyttävän tunnelman. Tämä heijastaa todellisen elämän monikerroksellisuutta ja kompleksisuutta, surun kietoutumista yhteen kepeyden ja hyväksynnän kanssa. Elliotin elokuvat peräänkuuluttavat perspektiivin merkitystä, miten elämää ei tule katsoa pelkän synkkyyden verhon läpi, jättäen kuitenkin taitavasti pois yltiöpositiivisuuden humun.  

Jokainen elokuvan yli kahdestasadasta hahmosta on käsintehty - tekijän sormenjäljet voi kirjaimellisesti huomata valkokankaalla. Vaha-animaatio (claymation) tekniikkana vaatii elokuvatekijöiltä rautaisia hermoja ja kärsivällisyyttä, tekoprosessin kestäessä monia vuosia. Lopputuloksena on taidokkaasti muotoiltu kokonaisuus, jonka jokainen yksityiskohta on inhimillisyyttä tuovien epätäydellisyyksien myötä tarkasti mietitty.  

Puhuttu englanniksi. Tekstitetty ruotsiksi.