Juha Isotalon puhe vuosijuhlassa 12.11.2022

Arvon rehtori, vararehtorit, kunniavieraat, yliopiston työntekijät, alumnit, rakkaat TYYläiset ja TYYläisten rakkaat, nostakaamme vielä kerran malja Turun yliopiston ylioppilaskunnan tuoreimmalle kunniajäsenelle Riitta Pyykölle!

Minä olen Juha Isotalo, 2000-luvun TYYläinen.

Sain kunnian puhua teille kunniajäsenen puheen jälkeen, viimeisenä tässä pöytäjuhlassa. Mulla on tapana puhua vain rakkaudesta, ja tällä kertaa puhun teille eri alojen välisestä rakkaudesta, yhteisymmärryksestä ja ihan vähän kans ihmissyönnistä.

Kreikkalainen historioitsija Herodotos kirjoittaa: ”Kerran kuningas Dareios itse kutsui luonaan vierailevat kreikkalaiset eteensä ja kysyi, mistä hinnasta he suostuisivat syömään kuolleet isänsä. He sanoivat, etteivät mistään hinnasta sitä tekisi. Sitten hän kutsui eteensä muutamia intialaisia, joita kutsutaan kallatilaisiksi ja jotka syövät vanhempansa. Niiltä hän kreikkalaisten läsnä ollessa, jotka tulkkien kautta saivat tietää, mistä puhuttiin, kysyi, mistä summasta he polttohautaisivat kuolleet isänsä. He valittivat kovaan ääneen pyytäen, että hän lakkaisi puhumasta niin kamalista teoista. Näin vakiintuneita ovat tavat, ja oikeassa näyttää Pindaros olleen runoillessaan, että tapa on kaikkien kuningas.”

νόμος ὁ πάντων βασιλεὺς θνατῶν τε καὶ ἀθανάτων. Pindaroksen mukaan tavat ja perinteet ovat sekä kuolevaisten että kuolemattomien kuninkaat.

Kaikilla tieteenaloilla toimitaan oman tieteenalan mukaan. Esimerkiksi minä kulttuurihistoriaa opiskellut historioitsija olen koulutettu kriittiseen ajatteluun, niin kriittiseen, että ainejärjestömmekin nimi on Kritiikki. Mutta jos kaikki ovat samalla tavalla kriittisiä, ja vain kriittisiä, ei tehdä mitään. Samalla tavalla, jos kukaan ei ole kriittinen, tehdään kyllä paljon, mutta ei tiedetä miksi tai että mitä oikeastaan pitäisi tehdä.

Mää en ole koskaan kokenut mun koulutustani yhtä hyödylliseksi kuin silloin kun menin töihin Aalto-yliopiston ylioppilaskuntaan teekkarien ja kauppatieteilijöiden pariin. Siellä mun esittämäni kritiikki oli tervetullutta. Ihmiset sanoi, etteivät olleet ajatelleetkaan noin, sen sijaan, että olisivat odottaneet vuoroaan kertoa vielä lisää syitä, miksi jokin asia ei onnistuisi kuten suunniteltua.

Monet mun Turun yliopistossa opiskelleet ystäväni ovat päätyneet oman alansa näkökulmasta vieraaseen seuraan, mahdollisesti työpaikkansa ainoaksi alansa edustajaksi. Mää uskon, että se on tehnyt heistä erityisen hyödyllisiä niissä hommissa. Mun kieliä ja tietojenkäsittelytiedettä opiskelleesta ystävästäni tuli K-kauppias. Uskon, että hänen työnsä on täynnä uuden teknologian käyttöönottoa ja kommunikaatiota. Kauppatieteissä kv-johtamisesta ja yrittäjyydestä valmistunut ystäväni ryhtyi savitaiteilijaksi ja osti maatilan. Siellä tarvitaan yrittäjyyden ja tuotteistamisen osaamista.

Nämä ei oo olleet suoria työuria. Ollakseen onnellinen, tai edes menestynyt, kaiken ei tarvitse mennä putkeen. Jokainen alumnihaastattelu lehdessä, jokainen työuratarina, jonka mää olen kuullut, on tarina siitä, kuinka tässä nyt vaan kävi näin. Erilaiset satunnaiset tapahtumat johtivat siihen tilanteeseen, jossa ihminen on nyt. Mää itse olen tyytyväinen omaan tilanteeseeni, näissä juhlissa ja teidän edessä. Mulla meni kolmetoista vuotta maisteriksi enkä mää oikein vieläkään tiedä mitä mää teen.

Riitta Pyykkö on mahtava esimerkki siitä, miten oman osaamisensa voi tuoda eritaustaisten ihmisten ympäristöön. Turun yliopiston vararehtorina hän on kehittänyt kaikkien meidän alojen koulutusta. Mutta Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin, silloisen korkeakoulujen arviointineuvoston KKA:n, puheenjohtajana, Riitta on auttanut muita korkeakouluja olemaan parempia työssään, kriittisesti, mutta tuomitsematta. Sitä kehittävää asennetta ei voi kuin arvostaa.

Yhteistyön tekeminen voi tuntua vaikealta, jos toiset ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä. Siihenkin on resepti. Niin kuin Juice sen sanoi:

”Kato, ystävyys, se on kallista

Se ei riipu hallintomallista

Siinä auta ei tiimit

Vaan ystävällisyys”

Juice kritisoi sellaista yhteistyötä, jossa oli tärkeintä mihin tiimiin kuuluu. Hänen ystävällisyytensä oli suorastaan vastakkaista sellaiselle, jossa vaan paperipinon päällä lukee ystävyys, yhteistyö ja avunanto, mutta ei ole kyse yhdestäkään niistä.

Mää suosittelen teille kaikille, opiskelijoille, alumneille ja kaikille muille, olemaan ystävällisiä toisilta aloilta ja taustoista oleville ihmisille ja yrittämään yhteistyötä heidän kanssaan. Ei vain kohteliaita ja hyväkäytöksisiä, vaan kuin ystäviä. Olemaan valehtelematta ja huijaamatta. Tekemään työtä heidän parhaakseen, eikä vain omaksenne. Se ei tarkoita sitä, että teidän pitäisi muuttua heidän kaltaisikseen tai ajatella, että he ovat parempia kuin te itse.

Mun alussa lainaamani Herodotos ajatteli kysymyksestä kreikkalaisten ja intialaisten hautajaistavoista näin: “Jos joku ehdottaisi ja käskisi kaikkia ihmisiä valitsemaan itselleen kaikista parhaimmat tavat ja perinteet, niin jokainen kansa harkittuaan ottaisi omansa.”

Paikassa, jossa kaikilla muilla on eri tausta, ei teidän tehtävänne ole olla huono versio niistä muista vaan ihan kohtuullinen versio teistä itsestänne. Ei ne muutkaan ole teitä sinne kutsuneet sen takia, että te olisitte kuin he, vaan siksi mitä te itse olette.

Tänä iltana mää toivon, että me kaikki voimme olla omia itsejämme vieraiden ystävien seurassa. Nostetaan malja ystäville!

 

Juha Isotalo
Turun yliopiston alumni