Aloitimme koulutuspoliittisella sektorilla vuoden perinteikkäällä tiedekuntakierroksella, jonka tavoitteena oli paitsi keskustella tiedekuntia puhututtavista ajankohtaisista koulutuspoliittisista teemoista, myös tehdä toisemme tutuiksi puolin ja toisin. Tapasimme tiedekuntakierroksella siis paitsi tiedekuntien hallintoa, myös kunkin tiedekunnan opiskelijaedustusta. Nostan tässä blogitekstissä esiin keskeisiä teemoja, jotka puhututtivat kierroksella.
Ensi syksyn aloituspaikkalisäykset osoittautuivat aihepiiriksi, josta puhuimme useamman tiedekunnan kanssa: Turun yliopiston hallitus on opetus- ja kulttuuriministeriön pyynnöstä päättänyt lisätä aloituspaikkamääriä enintään 249 paikalla. Aloituspaikkamäärien lisäykset kohdistuvat erityisesti ”talouskasvun edellytyksiä vahvistaviin hakukohteisiin”. Käytännössä aloituspaikkalisäykset kohdistuvat etenkin teknillisille aloille, joille on suunnitteilla selkeästi suurin määrä paikoista eli 100 uutta paikkaa. Vastaavasti esimerkiksi kauppakorkeakouluun on suunnitteilla 60 uutta aloituspaikkaa.
Luonnollisesti aloituspaikkalisäysten myötä keskustelua herätti opetusresurssien riittävyys: Lisäpaikat tarkoittavat usein muun muassa aiempaa suurempaa opiskelijamäärää luentosaleissa ja kursseilla. Joillain aloilla opetusresurssien puute on jo nykyisin haaste, mikä ilmenee esimerkiksi etäopetuksen suurena määränä. Muun muassa joillain tekniikan aloilla on kohtalaisen paljon etäopiskelua ja tilanne on samankaltainen Rauman kampuksella opiskelevilla varhaiskasvatuksen opiskelijoilla. Opetuksen laadun takaaminen onkin siis yksi keskeisimmistä haasteista aloituspaikkalisäysten suhteen.
Keskustelimme tiedekunnissa myös opiskelijoiden tiloista ja laajemmin yliopiston tiloista. Etenkin opiskelijoiden tiloissa oli suuria vaihteluita tiedekuntien välillä – siinä, missä esimerkiksi teknillisessä ja yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa on opiskelijajärjestöillä hyvin toimistotiloja, on taas matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa pulaa opiskelijoiden tiloista. Humanistisen tiedekunnan opiskelijoilla on taas uniikki yhteiskeittiö, jossa on myös kokoustiloja tiedekunnan opiskelijajärjestöille. Teknillisessä tiedekunnassa luentosalien saatavuus on runsaan käytön vuoksi haastavaa, kun taas lääketieteellisessä tiedekunnassa opetuksen järjestämiseen vaikuttaa muun muassa Dentalia-rakennuksen remontti.
Eräs keskeisistä tiedekuntakierroksella puhututtaneista teemoista oli harjoitteluiden saatavuus –esimerkiksi monilla yhteiskuntatieteellisillä aloilla harjoitteluiden saaminen on tällä hetkellä haastavaa. Ylipäätään nykyinen heikko työllisyystilanne oli aihe, joka huolestutti yli tiedekuntarajojen.
Lisäksi tietysti tekoäly oli kestoaihe tiedekuntavierailuilla – kierroksella kävi ilmi, että tekoälyopetuksen laatu ja määrä vaihtelevat nykyisellään suuresti eri tieteenalojen ja jopa eri kurssien välillä. Siinä, missä oikeustieteellisessä tiedekunnassa tekoälyteemoista on saatavilla muutamia kursseja, on tekoälyopetusta selkeästi vähemmän esimerkiksi humanististen alojen koulutuksissa. Tarve kattavammalle ja järjestelmällisemmälle tekoälyopetukselle siis ilmeni, sillä nykyisellään tekoälyopetus on monin paikoin kiinni esimerkiksi kurssin vastuuopettajan perehtyneisyydestä tekoälyyn.
Tekoälyopetuksen järjestelmällisyyden tärkeyttä korostaa se, että tekoälystä on tullut keskeinen opiskeluväline: Kävimme muun muassa kauppakorkeakoulun väen kanssa pitkähkön keskustelun siitä, että tekoälyn tulo on muokannut opinnäytetöiden tekoprosessia merkittävällä tavalla. Kuvaavaa on, että tiedekunnassa kandidaatintutkielman todettiin olevan nykyisin eräänlainen ”promptausharjoitus” – tämä siis tarkoittaa sitä, että siinä, missä ennen opinnäytetyöt mittasivat opiskelijan omia tieteellisiä taitoja, nykyään opinnäytetyön laatu voi kertoa pikemminkin siitä, miten hyvin opiskelija osaa antaa komentoja tekoälylle.
Näin tiedekuntakierroksen jälkeen on todettava kierroksen olleen antoisa ja opettavainen. Paitsi että eri tiedekuntien hallinnon ja opiskelijoiden tapaaminen itsessään oli mukavaa, helpottaa kierroksen myötä muodostunut kokonaiskuva eri tiedekuntien tilanteista ja ajankohtaisista teemoista meidän edunvalvontatyötä – yliopistoyhteisön ja sen osien tunteminen on edellytys menestyksekkäälle edunvalvonnalle.
Tiia Salminen
Koulutuspolitiikka, järjestöt ja työelämä
tyy-kopo@utu.fi