Kevät on ollut koulutuspolitiikan kentällä tiivistahtinen ja tapahtumarikas. Sekä yliopistoyhteisössä että valtakunnallisella ja kansainvälisellä tasolla on käyty kriittisiä keskusteluja niin rahoituksesta, tutkintorakenteista kuin akateemisen vapauden tulevaisuudesta. Tässä blogissa kurkistetaan kevään keskeisiin koulutuspoliittisiin tapahtumiin ja käänteisiin sekä luodaan katse jo horisontissa häämöttävään syksyyn.
TYYn koulutuspoliittinen sektori aloitti kevään koulutuksen vararehtori Tapio Salakosken järjestämillä tiedekuntakierroksilla. Kierroksilla keskusteltiin muun muassa tekoälystä, kansainvälistymisestä ja tulevaisuuden työelämätarpeista. Esille nousi myös lähi- ja etäopetuksen tasapaino, jatkuva oppiminen, avoin yliopisto, opintojen veto- ja pitovoima sekä harjoittelu- ja (kesä)työpaikkojen niukkuus. Erityistä huomiota kiinnitettiin myös siihen, miten eri tiedekuntien osaamista ja opetusta voisi hyödyntää monitieteisemmin ja miten valmistumisaikoja venyttäviä pullonkauloja voitaisiin purkaa.
Tiedekuntakierroksillakin paljon puhututtanut tekoäly ja sen hyödyntäminen opetuksessa ja opiskelussa on ollut kevään aikana laajasti esillä. Yliopistolla on hahmoteltu tarkempia ohjeistuksia tekoälyn vastuullisesta käytöstä niin, että se tukee oppimista ilman vilpin riskiä. Syksystä alkaen Turun yliopisto myös tiukentaa opiskeluvilpin seuraamuskäytäntöjä niin, että jatkossa suunnitelmallinen vilppi johtaa pääsääntöisesti määräaikaiseen erottamiseen yliopistosta. Tämä muutos korostaa selkeää viestintää ja tuo entistä enemmän painetta sille, että opiskelijoilla on saatavilla riittävät tiedot siitä, mitä vilpiksi katsotaan. TYY on ollut keväällä mukana kehittämässä myös opiskelijoiden ohjaukseen liittyviä uusia yhdenvertaisempia linjauksia.
Myös runsaasti keskustelua herättäneet Turun yliopiston talouden tasapainottamistoimet jatkuvat. Vaikka säästötoimien myötä alijäämää on saatu kurottua ja Turun yliopisto on pärjännyt valtakunnallisessa rahoituksessa hyvin, valtion leikkaukset vaikuttavat myös meihin. Rehtori Marjo Kaartinen on käynnistänyt talouden tasapainottamiseen tähtäävän, toistaiseksi pääosin neliösäästöihin pyrkivän, tilaohjelman uudelleenarvioinnin, jonka myötä tilojen käyttöasteet käydään tarkemmin läpi ja uusia säästötoimia pohditaan elokuussa yliopistokollegion ja hallituksen kokouksissa.
Tila-asioihin liittyen yliopiston johdon kanssa on keväällä keskusteltu kampustilojen aukioloajoista ja opiskelijoiden kulkuoikeuksien rajoituksista sekä sukupuolineutraalien vessojen lisäämisestä kampuksille. Tavoitteena on mahdollistaa tilojen tarkoituksenmukainen ja tasa-arvoinen käyttö kaikille opiskelijoille.
Koulutuspoliittinen keskustelu on ollut vilkasta myös kansallisella tasolla lukuisten uudistusten myötä, joiden voidaan nähdä olevan seurausta tavoitteesta nostaa Suomen koulutustasoa. Opetus- ja kulttuuriministeriön Korkeakouluvisio 2040 tähtää siihen, että Suomen talouskasvun ja kilpailukyvyn varmistamiseksi vuoteen 2030 mennessä puolet nuorista aikuisista olisi korkeakoulutettuja.
Valintakoeuudistuksella on pyritty sujuvoittamaan opiskelijavalintaan niin hakijan kuin myös kokeiden järjestäjän eli yliopistojen näkökulmasta. Keväällä 2025 yliopistot järjestivät yhdeksän kansallista digitaalista valintakoetta. TYY on myönteinen hakijan taakkaa keventäviä alakohtaisia yhteisvalintakokeita kohtaan, mutta suhtautuu kriittisesti liian laajoihin kokonaisuuksiin. Kokeiden saavutettavuus ja kyky mitata alan soveltuvuutta tulee edelleen taata. Valintakokeiden onnistumisesta saadaan lisätietoa syksyyn mennessä, jolloin uudistuksen onnistumista voidaan arvioida paremmin.
Osana OKM:n toimenpideohjelmaa koulutustason nostamiseksi on jo korotettu merkittävästi ensikertalaisuuskíintiöitä ja ylioppilastodistuksella sisään pääsevien osuutta opiskelijavalinnoissa, jotta korkeakoulupaikat kohdentuisivat ensisijaisesti henkilöille, joilla ei vielä ole opiskelupaikkaa tai valmista tutkintoa. Nyt poliittisessa valmistelussa on myös lakiesitys yhdestä samanaikaisesta tutkinto-oikeudesta. Sen olisi määrä astua voimaan aikaisintaan elokuussa 2026. Huomioitavaa on, että jo olemassa olevista tutkinto-oikeuksista ei kuitenkaan tarvitse uudistuksen voimaan tullessa luopua. TYY seuraa valmistelua huolella ja muistuttaa, että uudistuksen myötä yliopistojen välisen monitieteistä liikkuvuutta, akateeminen vapautta ja mahdollisuuksia vaihtaa alaa yliopiston sisällä tai täydentää koulutusta olisi syytä sujuvoittaa. TYY tulee myös lausumaan aiheesta tarkemmin syksyn alussa.
Samaan aikaan kevään puoliväliriihessä päätettiin merkittävistä leikkauksista korkeakoulujen perusrahoitukseen: yhteensä 65 miljoonaa euroa vuosina 2026–2028. Korkeakoulujen perusrahoitusta vähennetään 30 miljoonalla eurolla vuonna 2026, 20 miljoonalla eurolla vuonna 2027 ja 15 miljoonalla eurolla vuodesta 2028 alkaen. Eli seuraaville vuosille leikkaukset hieman kevenevät, mutta perusrahoitus laskee pysyvästi yli 40-45 miljoonaa euroa. Samanaikaisesti TKI-toiminnan rahoitus vahvistuu 20 miljoonaa euroa vuonna 2026 ja 39 miljoonaa vuodesta 2027 eteenpäin.
Tavoitteiden kunnianhimo kasvaa, mutta toteutuksen edellytykset jäävät jälkeen. Leikkaukset ovat pysyviä, kun taas kasvupanostukset perustuvat määräaikaiseen rahoitukseen. Tämä rahoituksen epätasapaino herättää kysymyksiä siitä, miten opetuksen laatu, tutkintojen vaatimustaso ja opiskelijoiden tuki turvataan, kun aloituspaikkoja lisätään mutta perusrahoitus pienenee. Lupailtu on myös 30 opintopisteen maksutonta opintoseteliä toisen asteen jälkeen ilman korkeakoulupaikkaa jääneille ilman, että spesifisti tähän tarkoitukseen on allokoitu ylimääräistä rahoitusta.
Yksi kevään isoimmista kiistakysymyksistä on Suomen hallituksen suunnitelma siitä, että avoimet yliopistot voisivat jatkossa myöntää tutkintoja. Tämä tarkoittaisi käytännössä maksullista tutkintokoulutusta ja siitä seuraavaa merkittävää mullistusta suomalaiseen korkeakoulutukseen. TYY ja 12 muuta ylioppilaskuntaa vastustavat esitystä ja vaativat, ettei avoimista yliopistoista tehdä tutkintokauppaa. Avoimen yliopiston tulee pysyä täydentävän koulutuksen ja vaihtoehtoisen valintaväylän roolissa. Koulutuksen saavutettavuus ja yhdenvertaisuus ovat suomalaisen koulutusjärjestelmän kulmakiviä. Niihin on panostettava myös jatkossa.
Uudistusten aiheuttamasta huolesta huolimatta itse tavoite koulutustason nostosta on kannatettava. 2000-luvun aikana Suomen korkeakoulutettujen määrä on laahannut lähes paikallaan verrokkimaiden mennessä vauhdilla ohi. Yksi keskeinen syy tähän on korkeakoulujen riittämättömät resurssit. Hienot tavoitteet eivät kanna ilman konkreettista tukea. Vertailun vuoksi 2010-luvulla tehdyistä rahoitusleikkauksista ja indeksijäädytyksistä johtuen Suomen korkeakoulujen opiskelijamääriin suhteutettu rahoitus on n. 20-35 % matalampi kuin Ruotsissa, Tanskassa tai Norjassa. Yliopistojen reaalinen perusrahoitus suhteutettuna maisteritutkintojen määrään on kutistunut yli 30 prosenttia vuodesta 2010. Ei riitä, että tavoitteet kasvavat vuosi vuodelta, jos resurssit eivät seuraa perässä.
Akateemiseen maailmaan liittyen kansainvälisellä tasolla huolta herättää myös tiedevastaisuus ja anti-rights-liikehdinnän leviäminen. Ilmiö on selkeästi havaittavissa erityisesti Yhdysvalloissa, jossa tiedettä on alettu rajoittaa voimakkaasti poliittisten tahojen toimesta. Tutkimuksen riippumattomuutta on syytä pitää silmällä, kun julkista rahoitusta kiristetään entisestään ja poliittinen paine on kasvussa. On tärkeää pysähtyä pohtimaan, miten tällaiset globaalit kehityskulut voivat vaikuttaa myös Suomessa ja millaisia keinoja meillä on puolustaa tieteen ja tutkimuksen vapautta.
Koulutuspoliittinen työ jatkuu syksyllä vähintäänkin yhtä vauhdikkaana! Kampuksilla virittäydytään edustajistovaaleihin, jotka tarjoavat opiskelijoille tilaisuuden vaikuttaa yhteisiin asioihin. Alkusyksystä avautuvat myös haut hallopedeiksi eli opiskelijoiden edustajiksi yliopiston hallintoon. TYY rakentaa parhaillaan uutta verkkoinfopakettia, joka tukee hallopedien työskentelyä ja madaltaa mukaan lähtemisen kynnystä.
Syksyllä jatketaan - valmiina vaikuttamaan!
Victoria Luovikari,
Hallituksen jäsen