Hyvät opiskelijat, vapunjuhlijat, teekkarit,
Hyvää vappua!
Tunnelma on tänään mitä mainioin – juuri sellainen kuin vappua juhliessa kuuluukin olla. En tästä huolimatta voi olla kantamatta huolta tulevasta.
Arvoisa Suomen hallitus,
Viikko sitten pidetyssä kasvuriihessä pyrittiin vahvistamaan Suomen talouskasvua. Olen kuitenkin eri mieltä kasvua luovista toimenpiteistä.
Kasvua ei rakenneta leikkaamalla siitä, mikä on isänmaamme ylpeyden aihe: koulutuksesta.
Laadukas ja saavutettava korkeakoulutus, osaava ja sivistynyt kansa – nämä ovat meidän luonnonvarojamme. Ne eivät ehdy, jos niihin investoidaan, mutta rapautuvat nopeasti, jos niistä säästetään.
Samalla kun puheissa korostetaan tarvetta lisätä korkeakoulutettujen määrää, päätöksissä leikataan korkeakoulujen perusrahoituksesta.
Me tiedämme, että Suomen valtion talous tarvitsee kasvua. Koulutustason nostaminen on varma ja tukeva tie talouden kasvuun. Sen ovat todistaneet verrokkimme OECD-maissa. Kuitenkaan tavoiteltuun 50% korkeakoulutustasoon ei tunnuta sitoutuneen missään.
Ei hallituksessa eikä korkeakouluissa. Korkeakoulujen pitää sitoutua omilla toimillaan yhteiseen haaveeseen ja olla valmiita nostamaan aloituspaikkojen määriä. Hallituksen tulee lisätä koulutuksen rahoitusta, ei leikata siitä, niin kuin viikko sitten puoliväliriihessä tehtiin. 50% tavoitevuosi 2035 tulee ryminällä. Tällä tahdilla koulutustason nosto ja niin myös talouskasvu jäävät suutariksi.
On täysin selvää, että nämä puoliväliriihen päätökset eivät perustu vain talouden realiteetteihin, vaan arvoihin. Arvoihin, joissa koulutus nähdään kulueränä, eikä kasvun moottorina.
Kansainvälisesti korkeakoulutusta arvostetaan suuresti ja siihen halutaan panostaa, mutta mihin me koulutuksen ihmemaa olemme hukanneet tämän arvostuksen. Ei ole yllättävää, että olemme jäämässä jälkeen menestyvistä valtioista.
Tämä arvostuksen puute näkyy myös työelämässä. Yhä laajemmin opiskelijoilta odotetaan useita tutkintoja, kansainvälistä kokemusta ja käytännön näyttöjä – miksi siis perustutkintoa ei enää nähdä riittävänä?
Erityisen huolissani olen tämän arvostuksen puutteen heijastuksesta opiskelijoiden mielenterveyteen. Jos opiskelijan päivittäin tekemää työtä ei arvosteta yhteiskunnassa, kuinka oman osansa näissä rattaissa voisi kokea merkitykselliseksi.
Ihanat turkulaiset,
Turku on ollut opiskelijakaupunki jo lähes 800 vuotta, ja on sitä myös tänään. Me opiskelijat tuomme Turkuun väriä, elinvoimaa ja ääntä.
Opiskelijoina toivomme, että Turku tarjoaa meille edellytykset monipuoliseen ja hyvinvoivaan opiskelijaelämään. Se tarkoittaa mahdollisuuksia liikkua, toimivaa julkista liikennettä – kyllä, me opiskelijat unelmoimme ratikasta – sekä opiskelijaystävällistä ja kohtuuhintaista asumista. Tässä on resepti onnelliseen opiskelijaan, joka rakastuu turkuun pysyvästi.
Yliopistoomme saapuu vuosittain suuri määrä kansainvälisiä opiskelijoita, mutta vain harva heistä onnistuu juurtumaan suomalaiseen opiskelijakulttuuriin, oppii kielen ja löytää paikkansa työelämästä valmistumisen jälkeen. Tämän seurauksena sekä Turun yliopisto, että koko kaupunki menettävät arvokkaita resursseja ja potentiaalia.
Olemme epäonnistuneet kansainvälisten opiskelijoiden integroimisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Meidän on yhdessä löydettävä ratkaisut kielimuurien murtamiseen ja kansainvälisten opiskelijoiden aitoon osallisuuteen niin yliopistolla, elinkeinoelämässä kuin opiskelijayhteisöissä.
Yhteistyö on talouskasvun tärkein perusta. Meidän ihmisten tulee olla valmiita tekemään yhdessä, iästä, taustasta tai opiskelualasta riippumatta. Luomalla turhia blokkeja kehitämme myös esteitä kasvuun ja hyvinvointiin.
Syrjintä, epäasiallinen kohtelu, ulkopuolelle jättäminen. Miksi nämä ilmiöt ovat yhä osa meidän arkeamme? Olipa kyse sitten eri alasta, iästä tai taustasta – tämän ei pitäisi kuulua meidän opiskelijakulttuuriin. Miksi annamme siis sen vallita ja hyväksymme eriarvoistamisen sekä ulkopuolelle jättämisen.
Rakkaat ylioppilaat!
Haluan katsoa eteenpäin tulevaisuuteen. Kaikkiin näihin ongelmiin löytyy ratkaisu. Se ratkaisu olemme me.
Me olemme Turun, Suomen ja maailman tulevaisuuden rakentajia. Meidän teoillamme on merkitystä. Me päätämme miltä huominen näyttää.
Leikkausten keskelle me tuemme toisiamme. Hylkäämme yksilökeskeisen ajattelumallin modernissa maailmassa ja näemme toisemme osana yhteisöä. Viemme tuleville opiskelijoille opiskelijakulttuurin hedelmät, mutta jätämme sakat jakamatta.
Meillä on käsissämme kaikki työkalut luoda kasvua. Me olemme rohkeita, kekseliäitä ja innovatiivisia. Jos talouden pelastaminen olisi helppoa, se olisi jo tehty, mutta jokainen meistä voi kantaa kortensa kekoon. Jokaisen teoilla on vaikutusta.
Me olemme yhdessä enemmän. Ja yhdessä, ystävät, me käännämme tämän maailman suunnan.
Juhlikaamme siis sitä yhdessä!
Rakkaat vapunjuhlijat, on tullut aika!
YLIOPPILAAT – LAKIT PÄÄHÄN!
HYVÄÄ VAPPUA!