You are here

Kevät yksykkönen, den glider in

Share +

| 16.05.2011

Pohjoinen hyvinvointivaltiomme on jälleen nationalismin erikoisimman ilmentymän äärellä: Yli kaksi miljoonaa katsojaa kerännyt jääkiekon maailmanmestaruuskisojen loppuottelu ja Suomen voiton jälkeinen massahysteria käänsivät kansan katolleen. Taas se on todettava, eheän kansallisen kuvastomme keskiaukeamalla on valkolatva tuomi ahon laidassa sekä urheilulaji, joka on auttanut korjaamaan jo useamman lama-ajan lapsen epäonnistuneen oikomishoidon tuloksen kasvovisiireistä huolimatta.

Kun Lähi-idässä voitonhuumaa ilmennetään räiskimällä autojen lavoilta kalashnikoveilla ilmaan, pyöritellään suomalaisissa kotikatsomoissa silmiä moiselle vulgarismille. Näkökulma voisi olla toinen, mikäli kalashnikoveja olisi ollut jaossa Turun kauppatorilla eilen sunnuntaina puolen yön aikoihin.

Kansallisen itsetunnon fallisen vaiheen mukaansa tempaava huuma ei varmasti jäänyt yhdeltäkään seinänaapurilta kuulematta. Liekö tosin suurempaa sääliä kuin se, että maanantait eivät välitä Suomen voitosta, eivät vaikka kansalliselle vapaapäivälle olisi ollut tilausta enemmän kuin koskaan viimeiseen viiteentoista vuoteen. Millainen isku kansantaloudelle onkaan, että voitonjuhlien jälkimainingeissa kansaa kaatuu kuin talvisodassa ja jättää tulematta töihin raskaan suihkulähteessä polskitun yön päätteeksi. Onneksi kuitenkin puolustusvoimien suursijoitukselle eli Horneteille saatiin vihdoin säädyllistä käyttöä.

Harmi sinänsä myös se, että klassisen stereotypian mukaan me suomalaiset olemme kovin kiinnostuneita siitä, mitä muut sanovat meistä ja saavutuksistamme. Maailmanmestaruusvoiton tähtitarhoihin saakka säteilevää suuruutta saattaa siis himmentää se tosiasia, että uutinen voitosta tai ylipäätään koko kisoista ei ole kiinnostanut muiden maiden lehdistöä juuri lainkaan. Yhdysvalloissa urheilun ykkösjuttu on uutuusvarvastossut, Saksassa taas oma jalkapalloilu. Jopa Norjassa urheilun pääuutinen koskee herra Maradonaa eikä Suomileijonien viulunsoittoa.

Tässä tapauksessa taitaa kuitenkin olla tärkeintä se, että itse tiedämme voittaneemme. Ja että tiedämme varmasti myös Ruotsin tietävän sen.

Sillä olemmehan me suomalaiset harvinaisen onnellisessa asemassa omatessamme näin merkittävän ja vielä suhteellisen rauhanomaisen tavan vapauttaa kansallisen vulkanismin höyryjä. Tästä voidaan Euroviisuideologian mukaan ajatella, että kenties kansat siellä sun täällä olisivat jättäneet nousematta jos pojat olisi jo aikaa sitten pantu kaukaloon kiekon kanssa

Kaikkein parasta asiassa on kuitenkin se, että voitonjuhlien jälkeisen aamun eksistentialistisesta kriisistä toipuvat intellektuellit voivat taas kerätä omanarvontuntonsa rippeet ja kääriytyä takaisin akateemisen erinomaisuutensa. ”Unohdetaan hei se eilinen ja ne lukemattomat ylävitoset tuntemattomien kanssa…” Pienen hairahtumisen jälkeen on hyvä taas jatkaa rahvaan toimintojen vähättelyä ja keskittyä analysoimaan platonista rakkautta. Siinä sivussa suihkulähteen ja salmarin kastelemat housut kuivuvat tuolin karmilla mukavasti.