You are here

Humanismin hyöty

Share +

| 05.07.2011

Ruotsissa kansallinen Elinkeinoelämän keskusliitto, Svenskt Näringsliv, on ehdottanut, että humanististen ja taidealojen opiskelijat saisivat vähemmän opintotukea ja vastaavasti esimerkiksi tulevien insinöörien tukea voitaisiin nostaa. Tällä olisi väitetysti oikeanlainen kannustava vaikutus, ja oikeat alat nostaisivat suosiotaan. Ennen tämän ehdotuksen kritikoimista myönnän auliisti olevani humanisti.

Ehdotus on niin ilmiselvän pöhkö jo määrittelyvaikeuksiensa ja yhdenvertaisuuden kannalta, että niihin on turha sen enempää puuttua. Sen sijaan huolestuttavaa ajatuksessa on se, kuinka Ruotsissa ja myös meillä rajan tällä puolen käsitys humanististen tieteiden "tarpeettomuudesta" saa koko ajan enemmän kaikupohjaa. Politiikkasuositukset muuttuvat pelottavan realistisiksi. Haluaisin kiinnittää huomiota tilan puutteessa kahteen perustavaan ongelmaan SN:n ehdotuksessa.

Ensinnäkin koulutuspolun merkitys tuntuu unohtuneen. Humanistit opettavat myös insinööreiksi aikovia lapsia, tai vähintään kasvatustieteilijöinä oppinsa saaneiden opettajien koulutusmekanismeissa humanistisilla tieteillä on vahva vaikutus. Humanististen alojen suhteellinen alasajo vaarantaisi ainakin kielten, muun kuin matemaattisen abstraktin ja metafyysisen ajattelun, yhteiskunnan tuntemuksen, medialukutaidon sekä vieraiden kulttuurien ymmärtämisen ja arvostamisen opetuksen. Mitään näistä ei voida ylenkatsoa, vaikka haluttaisiin muuttaa yhteiskunta stalinilaisen tehokkaaksi.

Historianopiskelijana sanoisin, että jos emme "hyödy" esimerkiksi menneisyyden ja ajan tutkimuksesta mitään muuta, niin ainakin sen, että ymmärrämme millä tavoin menneisyys on, Georg Iggersin sanoin, "fundamentaalisti erilainen kuin nykyisyys". Ilman tätä ymmärrystä emme voi ymmärtää mitään nykyistä instituutiota tai vielä vähemmän arvostaa sitä. Demokratia, rauha sodasta, terveys ja muut "hyvät" asiat on helppo ottaa itsestäänselvyyksinä, jos historiallinen konteksti puuttuu. Jokaisen humanistin olisi varmasti helppo perustella vastaavasti oman alansa "hyödyllisyys" jopa tälle ajalle. Humanistisista aloista siis on hyötyä koko yhteiskunnalle, vähintään lasten kehityskasvatuksessa, ulkomaankaupassa ja niin edelleen... Asia kävi varmaankin selväksi.

Toinen, syvempi ongelma suoremman vaikutuksen kautta ehdotuksessa on se, kuinka vähemmän tuetut humanistiset alat muuttuisivat enemmän rikkaiden lasten aloiksi. Ne, joilla olisi varaa "sivistää" itseään, tekisivät niin, kuten tilanne on ollut 1800-luvun porvarisyhteiskunnissa. Entäs sitten, paitsi että universaali kansalaissivistys rapistuu?

No sitten: rikkaat ja sivistyneet valtaavat Gramscin käsitteillä kulttuurihegemonian avainpaikat. Heillä on taloudellinen selkänoja, kyky tuottaa tietoa ja käsitellä yhteiskunnallisia asioita sekä määrittää mistä puhutaan, miten puhutaan ja kuka puhuu. Journalistit, kriitikot, kirjailijat, opettajat ja muut, joilla on paljon valtaa muiden mielipiteisiin, käsityksiin ja uskomuksiin, käsitteiden määrittelyyn ja yhteiskunnallisen diskurssin sisältöön, ovat usein, ehkä useimmiten humanisteja.

Lopetetaan siis säätykierto, varataan nämä tehtävät niille, joilla on varaa siihen, ja luokkayhteiskunta on paremmissa voimissa kuin aikoihin: ylimpänä ovat rikkaat humanistit, joille rikastuneet insinöörit ovat hyödyllisiä idiootteja (hieman ontuvalla viittauksella), jotka kyllä elelevät mukavasti ilman kykyä osallistua todelliseen yhteiskunnalliseen keskusteluun, koska alakoulusta saakka humanistinen kritiikki on ollut vähempiarvoista kuin pyörähdyskappaleiden integraalit. Lienee tarpeetonta sanoa, että tässä yksinkertaistuksessa suuri massa toki kuuluu muihin kuin näihin kahteen ryhmään.

Tässä kritiikissä ei ollut tilaa kiinnittää huomiota esimerkiksi koulutus- ja sosiaalipolitiikan rajalinjan määrittelyyn, alojen määrittelyvaikeuksiin tai opintotukijärjestelmään. Toivottavasti ei tarvitsekaan, vaan jo edellä kuvatut näkökulmat estävät tällaisten ehdotusten tulemisen todeksi meillä Suomessa.

Rauli Elenius

TYYn hallituksen puheenjohtaja

[muokkaus:] P.S. SN:n raportti on luettavissa täällä. Opintotukea käsitellään sivulla 31.