You are here

Tutkinnolla töihin

Share +

| 30.11.2011

Tällä viikolla vuonna 2005 aloittaneiden ja vielä opiskelevien postilaatikoista putosi kirje, jossa varoitettiin: "Sinulla on Turun yliopiston alemman ja/tai ylemmän korkeakoulututkinnon opiskeluoikeus, jonka opintoaika on päättymässä 31.7.2012".

Monen verenpainetta nostanut ilmoitus ei ole Turun yliopiston opiskelijoiden yksinoikeus, sillä opintoajat on laissa saakka rajattu useimmilla aloilla 4+3 vuoteen. Tarkoituksena on opiskeluaikojen lyhentäminen ja työurien pidentäminen. Hipit pois yliopiston käytäviltä, sano. Seitsemän vuoden aika maisterintutkinnon suorittamiseksi ei ole useimmille kohtuuton vaatimus, mutta mahdetaanko rajauksella kuitenkaan saavuttaa toivottua lopputulosta?

Vaikuttaako rajaus sanottavasti opintoaikoihin, jää nähtäväksi, mutta paljon mielenkiintoisempaa olisi tarkastella mekaanisen rajauksen vaikutusta opiskelun aikaiseen työntekoon ja varsinkin valmistuneiden työllistymiseen. Ei nimittäin ole varmaa, että "työelämään" siirryttäisiin yhtään sen aiemmin tai että henkilötyövuosia tehtäisiin sen enempää elämän aikana, vaikka tutkintoaika lyhenisi radikaalistikin. Myöskään oman alan työpaikkoja ei synny noin vain enempää, vaikka olisi paljonkin lisää maistereita niitä etsimässä. Tutkinnon jännä puolihan on siinä, että moniin työpaikkoihin se ei suinkaan ole vaatimus, ja siksi opinnot venyvät. Silti tehty työ voi olla aivan yhtä laadukasta. Paras keino tutkintojen suorittamisen nopeuttamiseksi olisi pätevyysvaatimusten määrittely myös yksityisen sektorin hallinto- ja muihin tehtäviin. Jos työpaikka ei irtoa ilman maisterintutkintoa, tulee äkkiä vipinää opintorekisteriin. Keino ei tosin taida olla mahdollinen, ja hyvä niin. Ajatus kuitenkin osoittaa, miten absurdia työurakeskustelu joiltain osin on.

Valtionhallinnon näkökulmasta tietysti tilastot ratkaisevat, mikä voi kääntää tavoitteenasettelun kummalliseksi: oletetaan välillisten tavoitteiden, kuten tutkintojen suorittamisen, indikoivan automaattisesti lopullisen tavoitteen, eli tässä tapauksessa työurien pidentämisen, saavuttamista. Jos tilastoja ei muuten saada näyttämään tältä, voidaan esimerkiksi muuttaa työuran (tai työvoiman yksikön eli työkykyisen henkilön) määritelmää niin, että se alkaa samalla hetkellä kun yliopiston ovet takana sulkeutuvat.

Tästä lähtien näitä kirjeitä putoaa joka vuosi oletettavasti sadoille opiskelijoille. Allekirjoittaneelle - kuten muillekin vuoden 2006 fukseille - se saapunee aika tarkalleen vuoden kuluttua. Lisäajan saaminen lienee helppoa ainakin niille, joiden opintopistekertymä on kolminumeroinen, mutta silti sitä pitää erikseen hakea. Tämä tuottaa melkoisesti byrokratiaa tiedekuntiin, ja ilman yliopistojen kroonista rahapulaa muutama vastavalmistunut maisteri voisikin päästä pyörittämään näitä hakemuksia. Työtä se on ... työkin.

Rauli Elenius

TYYn hallituksen puheenjohtaja