You are here

Suurin osa meistä asuu kotona

Share +

Juho Wilska | 28.01.2013

”Joku tietää aina radiossa soivan biisin nimen ja esittäjän”, ”keittiö ja suihku ovat taatusti vapaita vain noin 02-05”, ”aamiaispöydässä voi tavata tosi usein uusia ihmisiä”, ”yhdessä asuvat ihmiset eivät jäkätä toisilleen kotiintuloajoista” – näin listattiin soluasumisen ominaisuuksia Peiton paikka -lehdessä osapuilleen 15 vuotta takaperin, ja listan asiat lienevät edelleen tuttuja jokaiselle solu- ja kimppakämpässä asuneelle. Turkulaisessa opiskelija-asumisessa on ollut vuosikymmenten varrella erilaisia käänteitä, eikä vauhti näytä yhtään hiipuvan: opiskelija-asuminen näyttäisi osaltaan toteuttavan TYYn strategiassakin määriteltyä perustehtävää tehdä ”opiskeluajasta ikimuistoinen”. Lystikkäiden ominaispiirtein lisäksi opiskelija-asumiseen liittyy kuitenkin paljon ongelmakohtia: asunnon hankkiminen opintojen ja elämäntilanteiden eri vaiheissa voi olla haastavaa, ja vuokrarahojenkin kasaaminen opintopisteiden ohessa tuottaa ennenaikaisia harmaita hiuksia monelle opiskelijalle.

Aloitetaan paikallisista numeroista: Meillä Turussa on tarjolla Turun Ylioppilaskyläsäätiön  toimesta noin 7100 opiskelijakämppää, joihin tulee vuosittain noin 6800 hakemusta. Jonojen syntyminen on ilmiselvää, ja kämpän saanti erityisesti syksyisin on kiven alla: asunto voidaan tarjota syksyisin noin 1500 fuksille, kun hakemuksia tulee noin 3500. Viimevuosien taloudellisen taantuman aikana ovat opiskelija-asuntojen asumisajat valtakunnallisestikin tarkasteltuna pidentyneet, mikä on johtanut syksyllä uusien opiskelijoiden saatavilla olevien asuntojen määrän laskuun. Ensimmäisen opiskelijan saappaisiin asettuen ei voi liikaa korostaa, kuinka tärkeää oman tukikohdan saaminen ensimmäisenä opiskelusyksynä on, ja vielä haastavampi tilanne on vaihto-opiskelijoiden kohdalla. Tilanne ei ole näillä näkymin ratkeamassa ainakaan nopeasti lisääntyvien asuntopaikkojen avulla: aikaisintaan muutaman vuoden päästä saadaan Yo-kylään uutta rakennuskantaa, kun Ikituurin viereen valmistuva Aitiopaikka tuo markkinoille pari sataa uutta opiskelijakotia. Lisäksi tilannetta saattavat helpottaa esimerkiksi Haliskylän peruskorjauksen myötä muuttuvat asuntoratkaisut: soluasuntojen pilkkominen yksiöiksi ja kaksioiksi lisäävät tarjontaa kysytyimmille asuntotyypeille. Muina ratkaisuna tilanteeseen onkin syytä pohtia esimerkiksi joustavien ryhmähakemusten markkinointia: kaveriporukan kanssa vuokrattu solukämppä saattaa yllämainituista piirteistä huolimatta olla mielenkiintoinen ja käytännöllinen asumisratkaisu muillekin, kuin ensimmäisen vuoden opiskelijoille.

Opiskelijan toimeentulon kannalta eletään mielenkiintoisia aikoja myös asumisen tuen osalta: Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisen opintotuen rakenteellisen kehittämisen työryhmän raportissa pohdittiin taannoin ratkaisuja opintotuen kehittämiseksi asumisen osalta mallilla, jossa opiskelijat siirrettäisiin yleisen asumistuen piiriin. Tässä uudistuksessa olisi selkeänä parannuksena nykytilaan mahdollisuus saada asumiseen tukea myös kesäkuukausilta, mutta kolikon kääntöpuolella yleisen asumistuen kohdalla on puolison tulojen huomiointi tukea myönnettäessä. Ajatus avopuolison elatusvelvollisuudesta kuulostaa monen korvissa keskiaikaiselle käytännölle, varsinkin kun lainsäätäjä on todennut avoliiton määritelmäksi viiden vuoden mittaisen yhdessäasumisen.

Vaikka opiskelijoiden asumiseen liittyykin paikallisia ja valtakunnallisia haasteita, on meillä opiskelijoilla hyvä mahdollisuus vaikuttaa omaan asumiseemme tehokkaasti esimerkiksi  asukastoimikuntien, Ylioppilaskyläsäätiön toimielimien kautta sekä yksityisillä markkinoilla asuvia ajatellen kunnallispoliittisen vaikuttamisen kautta. Mahdollisuus kannattaa käyttää hyväksi, koska asuminen on aika iso osa opiskelijan arkea – suurin osa meistä kun asuu kotona.

Juho Wilska

TYY:n hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava


Juho Wilska