You are here

Työurat ja sun opintotuki

Share +

| 04.03.2013

Taas vaihteeksi elämme aikoja, jolloin opiskelijan on vastattava kysymykseen, miksi opintotuestamme ei saisi leikata? Taasko teidän  ”ei-iike” vastustaa kaikkea kehittämistä, ja miksi tällä kertaa? Valtion rahavirtoja linjaavan kehysriihen lähestyessä väläytelty opintolainaan perustuva, tai tiettyyn määrään opiskeluvuosia sidottu opintotuki saattaa jonkun mielestä kuulostaa ihan fiksulle vaihtoehdolle, kun pöydälle heitetään suurten ikäluokkien "me opiskelimme velaksi" -kommentit. Tähän yksinkertainen vastaus kuuluu, että sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta opintotuen rajaukset eivät ole missään nimessä reiluja tai fiksuja:  takavuosikymmenillä  valmistuneiden opintolainoja on inflaatio syönyt pois, ja nykyisen opintotukisysteemin syntyaikoina valmistuneille riitti vielä töitä – me 2010-luvulla opintojamme päättävät valmistumme epävarmoille työmarkkinoille, minne opiskelijaa ei ole järkevää lähettää suuri velkataakka niskassa.

Keskustelu opintotuen puolustamisesta liittyy tällä kertaa isompaan kuvaan maamme kansantalouden haasteista, joista pienin ei ole huoltosuhteen korjaaminen  - tulevaisuudessa tarvitaan yksinkertaisesti enemmän porukkaa työelämään. Tätä vinoumaa voidaan oikaista periaatteessa kolmesta suunnasta: lopusta nostamalla eläkeikää, keskeltä esimerkiksi tukemalla töissä jaksamista ja uudelleenkouluttautumista ja alusta tukemalla meidän opiskelijoiden valmistumista ja siirtymistä työelämään. Maaliskuun 21. päivänä hallitus kokoontuu kehysriiheen päättämään, mitä se asialle aikoo tehdä, ja huoltosuhteen korjaamisen kannalta huono ja tehoton ratkaisu olisi yrittää puuttua työuran alkupäähän  rahahanoja  säätämällä, elikkäs opintotukea leikkaamalla.  Johonkin vuosimäärään  rajattu tai lainapainotteinen  opintotuki olisi ongelman ratkaisemista lääkkeellä, joka pahentaisi sitä: jo nyt toimeentulotukea heikommalla toimeentulolla kituuttavan opiskelijan ajaminen entistä ahtaammalle johtaisi lähinnä opintoaikojen pidentymiseen ja työurien lyhentymiseen entisestään.

Opiskelijajärjestöjen edustajat peräänkuuluttivat hallituksen puolivällitarkastelun alla työurien jatkamista nimenomaan  keskeltä, joka oikaisisi 1990-luvun lamassa syntyneen vinouman työurissa. Mitään yksinkertaista temppua työurien pidentämiseen ei ole, mutta uskoisi päättäjien jonkinlaisen ”työurien tilkitsemispaketin” saavan kasaan, jos poliittista tahtoa ratkaista huoltosuhteen ongelmat aidosti on. Ja mikäli päättäjät todella haluavat puuttua työuran alkupäässä oleviin ongelmiin, kannattaa toimenpiteet suunnata sellaisiin kohteisiin, missä muutosta todella voidaan saada aikaiseksi: Esimerkiksi nuorten työkyvyttömyyseläköitymisen hälyyttävään kasvuun voitaisiin puuttua ohjaamalla  2000 vuosittain mielenterveyssyistä eläköityvää nuorta psykoterapiaan, jolla heistä ¾ voitaisiin saada takaisin opiskelun ja työelämän pariin. - Tähän tarvitaan sitä rahaa, mistä kehysriihessä kohta päätetään.