You are here

Kuka pitelisi tunkkeja?

Share +

| 02.09.2013

Ylioppilasmaailmassa on huomaamaton vaikuttaja. En puhu perinteisistä ylioppilaslehdistä, joiden levikit ovat laskeneet ja kriittinen kärki pehmennyt. Samoin kuin suomalaisessa mediakentässä laajemminkin, eivät kustantajasta riippuvaiset suuret lehdet pysty aina toimimaan itsenäisinä vallan vahtikoirina, jotka pitäisivät huolen siitä, että opiskelijajärjestöt todella tekevät mitä lupaavat ja edistävät johdonmukaisesti julkilausuttuja poliittisia linjojansa. Toimintaa valvova neljäs valtiomahti on sosiaalinen media.

Sekä Facebookissa että Twitterissä vaikuttava Pitäkää tunkkinne -verkosto on saanut merkittävän aseman ylioppilaskuntatoimijoiden mielipiteenmuodostajana. Pitäkää tunkkinne, tuttavallisemmin tunkit, ovat alun perin Oulussa vaikuttanut joukko jo opintojensa ehtoopuolella olevia ylioppilaskunta-aktiiveja, jotka perustivat edustajistoryhmän vastavoimana tietämättömyydelle ja poliittiselle broileriudelle. Sittemmin myös muihin yliopistokaupunkeihin levittäytyneet tunkit ovat saaneet merkittävän näkyvyyden sosiaalisessa mediassa välittämällä eteenpäin korkeakoulumaailman uutisia ja kommentoimalla ylioppilaskuntien toimintaa suorasukaisemmin kuin mikään muu media. Tunkkien seuraajamäärä Facebookissa on ohittanut jo Turun ylioppilaslehden ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan Ainon.

Tunkit poikkeavat sosiaaliselle medialle tyypillisestä toimintatavasta siinä, että he kirjoittavat aina anonyymisti.

Tässä piilee tunkkien synti. Tunkit eivät vastaa kenellekään, eikä perinteisen hyvän journalismin periaatteiden toteutumista valvota. Parhaimmillaan tunkit tuottavat havainnollista ja kantaaottavaa grafiikkaa käynnissä olevista lakiuudistuksista, heikoimmillaan väljähtäneitä Suomen ylioppilaskuntien liiton suuntaan osoitettuja pilkkalauluja. Tunkit ovat henkilöön menevällä kirjoittelullaan koettelleet kunnianloukkaussyytteiden rajoja, ja ennemmin tai myöhemmin sellainen osuu kohdalle.

En halua uskoa, että laatujournalismi on perinteisten medioiden yksinoikeus. Vaikka tunkkien sähkemuotoisilta viesteiltä ei voi odottaa syväluotaavuutta, on tunkeilla silti yhtäläinen velvollisuus tarkistaa väitteidensä paikkansapitävyys ja tuoda esille asioiden monet eri puolet, siitäkin huolimatta että sanoma menettää osan raflaavuudestansa. Puolueettomuutta ei tunkeilta voi odottaa, eikä tälle ole edes tarvetta. Media on vallankäyttäjä, ja ainoastaan tunnustamalla tosiasiat voimme välttyä piilovaikuttamiselta.

Toivomukseni niin tunkeille kuin ylioppilaslehdille on yksinkertainen: ottakaa toisiltanne oppia. Jotta tunkit voivat säilyttää uskottavuutensa ja kantaa vallan mukanaan tuoman vastuun, tulee heidän noudattaa hyviä journalistisia käytänteitä – tämä onnistunee vaikkei Oulun yliopistosta löydy tiedotusopin linjaa. Perinteisten ylioppilaslehtien tulisi puolestaan uskaltaa kyseenalaistaa ja ottaa kantaa, silläkin uhalla että se saattaa herättää joskus kriittistäkin keskustelua lehtien asemasta. Kun tekee sisältöä joka miellyttää kaikessa kaikkia, on vaarana se, ettei ketään kiinnosta.

Heikki Isotalo
TYYn hallituksen puheenjohtaja

[EDIT: Tietoja tarkennettu 3.9.]