Arvoisa Rehtori, hyvät kutsuvieraat, rakas yliopistoyhteisö
Olen ylpeä suomalaisesta koulutuksesta. Juuri tätä tasa-arvoista koulutusta on syytä juhlistaa tänään lukuvuoden alkaessa. Olen iloinen siitä, että olen saanut matkata maksuttomalla koulupolulla viimeiset 16 vuotta. Myös maailman mittarit ovat tunnistaneet saamani koulutuksen laadukkaan tason ja arvostaneet sitä. Tämä rakas hyvinvointivaltio on antanut minulle hienot eväät elämään.
Olen kuitenkin huolissani, sillä korkeakoulut ovat uudistuspolitiikan tähtäimessä. Olen huomannut, että Suomen hallitus pyrkii ajamaan läpi pala palalta aivan eri näköistä korkeakoulujärjestelmää. Koska uudistukset on jaettu pieniin osiin eivät kaikki näe kokonaisuuden totaalista muutosta, johon luulen hallituksen pyrkivän. Ajetussa uudistuspolitiikassa pelkään todella, että jos hallitus saa pikkurillin, se vie lopulta koko käden. Tässä hetkessä maksuton koulutus on meille itsestäänselvyys, epäilen että uudistusten jälkeen näin ei enää olisi.
Hallituksella on selvästi vahva tahtotila tuoda maksullinen tutkinto-oikeus osaksi Suomen korkeakouluja. Koulutuksen maksuvelvollisuutta halutaan siirtää opiskelijoille ja heidän läheisilleen. Tuntuu absurdilta, että perusteeksi pätevyydelle tutkinto-ohjelman suorittamiseen riittäisi tarpeeksi suuri lompakko.
En usko, että kaikilla meistä olisi mahdollisuutta olla Turun yliopiston opiskelijoita, ellei Suomen koulutusjärjestelmä pitäisi tasavertaisuutta suuressa arvossa. Me opiskelijat muodostamme tällä hetkellä yhä moninaisemman joukon. Opiskelijakavereistani löytyy eri sukupuolia, ikäryhmiä, etnisiä taustoja, uskontoja, kansallisuuksia ja kieliä, sekä taloudellisia lähtökohtia.
Olenkin viime aikoina pohtinut, millaista on olla tilanteessa, jossa kieli, kulttuuri tai fyysiset ominaisuudet erottavat muista?
Millaista on olla osa vähemmistöä?
Millaista on, jos osa ovista on suljettu?
It is wonderful to see how much our society wants to encourage diversity – and how our university is willing to invest in this. Diversity is crucial.
Unfortunately, the pursuit for diversity is often motivated by efficiency. How teams perform better results when they are diverse. To me, this is not the right motive. Giving everyone equal opportunities only for the sake of being more efficient is not right. The greatest goal of achieving diversity is equality: that everyone has the chance to be included, regardless of their background. That our community is built on values we can all proudly commit to.
According to our university’s strategy, one of our core values is ethics: We act responsibly, fairly and with respect for others. This is a promise – a promise of which realization we must also examine critically. In which areas do our structures or attitudes still break this promise?
Living by our values requires courage. The courage to face our own weaknesses, the courage to change, the courage to listen. Dear listener, will you be brave with me?
So, I want to wish you all a courageous academic year.
Niinpä haluankin toivottaa kaikille teille rohkeaa lukuvuotta.
Kiitos.