Pandemia, sodat ja kiristyvä poliittinen ilmapiiri ovat vaikuttaneet kielteisesti opiskelijoiden henkiseen hyvinvointiin ja sosiaaliseen elämään. Moni uskoo, ettei yliopistolla ole mahdollisuuksia tai velvollisuutta auttaa asiassa. Yliopistolla on kuitenkin vastuu opiskelijoistaan, ja siksi sen tulisi paitsi tuoda näkyvyyttä jo olemassa oleville resursseille, myös tarjota niitä enemmän.
Lähi- ja ryhmäopetuksen lisääminen on pandemian päättymisen jälkeen tullut jälleen ajankohtaiseksi. Itsenäisen opiskelun mahdollisuus tulisi luonnollisesti pitää sen rinnalla. Opiskelijan voi kuitenkin olla miltei mahdotonta luoda sosiaalisia suhteita kampuksen ulkopuolella. Tässä suuri merkitys on sillä, että kampuksen tilat ovat viihtyisiä ja saavutettavia - esimerkiksi kahvilat ja ravintolat saisivat useiden opiskelijoiden mukaan olla auki pidempään. Niin viihtyvyyden kuin saavutettavuuden lisäämisen kohdalla olisi myös mahdollisuus yhteistyöhön paikallisten ammatti- ja korkeakoulujen välillä.
Jo olemassa oleville palveluille (esimerkiksi Mielen päällä) tulisi antaa enemmän näkyvyyttä muulloinkin kuin orientaatioviikkojen aikana. Lisäksi palveluille tulisi kohdentaa lisää resursseja, jotta niiden saavutettavuus ja saatavuus voitaisiin taata paremmin. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja yhteistyö ovat tärkeitä väyliä sille, että yliopistolla on jatkossakin resursseja yksinäisyyden kitkemiseen.
Panostamalla opiskelijoiden henkiseen hyvinvointiin yliopiston on mahdollista vähentää opiskelijoiden keskuudessa ilmenevää kiusaamista. Kiusaaminen voi alkaa useista eri lähtökohdista, mutta mikäli taustalla on kiusaajan oma pahoinvointi, siihen ajoissa ja sopivin työkaluin puuttuminen vähentäisi negatiivisen toiminnan riskiä. Niinikään lisäresurssit kiusaamista kokeneille parantaisivat heidän mahdollisuuksiaan niin yksityiselämässä kuin opiskelijanakin. Hyvinvoiva opiskelija valmistuu varmemmin ja nopeammin, mikä hyödyttää yksilön lisäksi koko yhteiskuntaa.
Yliopistolla on paitsi mahdollisuus, myös velvollisuus tukea opiskelijoitaan. Usean kriisien täyttämän vuoden jälkeen moni tarvitsee apua enemmän kuin koskaan. Ennaltaehkäisevä työ sekä nopea reagointi opiskelijoiden henkiseen pahoinvointiin on pitkällä aikavälillä tehokkain ja hyödyllisin keino yksilön ja yhteiskunnan toimintakyvyn ylläpitämiseksi.
Yhdenvertaisuussiipi