Olet täällä

Epävarmuus koronasta ja omasta tulevaisuudesta

Aliisa Wahlsten | 10.03.2021

Valtioneuvosto järjesti viikko sitten opiskelijoille koronavirusinfon, jossa käsiteltiin pandemian vaikutuksia opiskelijoiden opintoihin, hyvinvointiin ja tulevaisuuden näkymiin. Monet opiskelijoista olivat pettyneitä tähän tilaisuuteen, eikä hallitukselta saatu kaivattua tukea ja ymmärrystä. Sen sijaan sosiaalisen median valtasivat "koittakaa vaan jaksaa" -meemit.

Korkeakouluopiskelijat kaipaavat nyt tukea ja konkreettisia tukitoimia enemmän kuin koskaan. Korona vaikuttaa meidän jokaisen elämään, mutta miksi juuri korkeakouluopiskelijat kokevat niin suurta pahoinvointia näinä aikoina? Yksinäisyyden ja kovien paineiden lisäksi tuon esille vielä yhden näkökulman – nimittäin epävarmuuden.

Korona lisää epävarmuutta erityisesti korkeakouluopiskelijoiden elämässä

Jokainen meistä voi varmasti allekirjoittaa, ettei epävarmuus ole mukava tunnetila. Pitkään jatkuvana se saattaa muuttaa toimintaamme, ajattelutapaamme, elämäämme ja jopa tehdä meidät sairaaksi. Koronatilanne itsessään aiheuttaa meille jokaiselle epävarmuutta. Milloin on minun tai läheisteni vuoro saada rokote? Kuinka kauan tämä kestää? Kestänkö poikkeusajan läpi taloudellisesti? Milloin voin tavata ruokakuntani ulkopuolisia ihmisiä normaalisti? Milloin voin jälleen matkustaa? Milloin etätyöskentely loppuu? Samat kysymykset pyörivät meidän jokaisen ajatuksissa enemmän tai vähemmän. Eikä kukaan osaa vastata, mitä uusi normaali tuo tullessaan. Emme voi tietää, miltä uusi tulevaisuus näyttää, ja se luo meidän jokaisen elämään epävarmuutta.

On monia skenaarioita siitä, miltä uusi normaali näyttää. Osaamme varmasti ottaa hyviä käytäntötapoja mukaamme tästä poikkeusajasta, ja digiloikka tulee olemaan suurempi kuin osasimme odottaa. Meidän kaikkien yhteinen tulevaisuus saattaa näyttää utuiselta ja olla sumun peitossa. Yhteisen sumun keskellä on kuitenkin meitä nuoria aikuisia, jotka etsivät omaan elämäänsä suuntaa, muodostavat nyt niitä elämänmittaisia ihmissuhteita ja löytävät oman intohimonsa, josta haluavat tehdä itselleen ammatin. Me olemme korkeakouluopiskelijoita.

Nykyään meistä korkeakouluopiskelijoista suuri osa on tullut opintojen pariin suoraan lukiosta, muuttanut elämänsä ensimmäistä kertaa uuteen kaupunkiin erilleen perheestään ja ollut vastuussa arjen pyörittämisestä omillaan. Tavoitteet opiskelijaelämälle ovat korkeat. Opiskeluaikana saa oppia ja kokeilla omaa alaa, luoda verkostoa sen ympärille ja löytää elämälleen suunnan. Lisäksi opiskeluaikaa kuvataan elämän parhaana aikana. Se kestää yleensä vain muutaman vuoden, josta korona tällä hetkellä nakertaa pois jo toista kokonaista vuotta. Harva meistä tietää ennen täysi-ikäisyyttä tai eri asioiden kokeilua, mitä me elämässä haluamme tehdä. Vielä harvempi meistä tietää, miten löytää se oma tie, joka johdattaa oman unelman luo.

Opiskelijat tarvitsevat tukea ja apua päästäkseen eteenpäin

Nyt korona-aikana kalentereistamme löytyy aikaa etäluennoille, itsenäiselle opiskelulle ja yhteisten projektien eteenpäin viemiselle. Vapaalle keskustelulle aikaa on kuitenkin vähän tai ei ollenkaan aikaa. Itse olen viidennen vuoden opiskelija. Tuki, jonka sain ensimmäisinä vuosina opiskelukavereilta, on korvaamatonta. Pohdimme yhdessä mahdollisuuksia, miten me voimme muuttaa maailmaa, mitkä asiat meitä todellisuudessa kiinnostavat, ja sitä kautta suuntauduimme omille aloillemme. Luentojen ulkopuolinen vuorovaikutus – lounastauot ja hassuttelut sekä yhteiset syvälliset pohdinnat omasta alasta – jää pois, kun yhteistä aikaa ei synny luonnostaan. Osa pohtii tälläkin hetkellä omia valintoja, odotuksia opinnoista ja opiskelijaelämästä sekä ihmissuhteita, jotka jäävät poikkeustilassa muodostamatta. Arjen pyörittäminen saattaa olla vaikea, kun päämäärää ei näy.

Oma yksiö saattaa tuntua hyvin yksinäiseltä ja eristetyltä. Se on kaukana niistä odotuksista, joita olemme opiskellessamme itsellemme luoneet. Sosiaalisessa mediassa näkyy muistelmia opiskelijaelämästä, joita itse ei ole päässyt kokemaan. Voi olla, että epävarmuus omasta tulevaisuudesta, arjesta, odotusten täyttymisestä ja koronasta aiheuttavat ahdistusta. Tukea ja apua ei kuitenkaan ole saatavalla riittävästi. Jonot ovat pitkät vuodenvaihteessa uudistuneeseen YTHS:n palveluihin. On tärkeää, että pidämme tällaisena aikana toisistamme huolta. Muistetaan kysyä aidosti, mitä kuuluu ja löydetään aikaa toisillemme. Koska sinä viimeksi kysyit aidosti toiselta hänen kuulumisiaan ja vointiaan? Lisäksi nuoret aikuiset tarvitsevat ammattilaisia, joiden kanssa löytää suunta takaisin sumun keskeltä. Yliopiston tavoitteena on tarjota Suomen paras oppimiskokemus opiskelijoille. Turun kaupungin tavoitteena on olla paras kaupunki opiskelijalle. Työ näiden tavoitteiden eteen pitää tehdä nyt. Tarvitsemme konkreettisia tekoja.

Ylioppilaskunta haluamme edesauttaa opiskelijoiden hyvinvointia omalta osaltamme. Haluamme vaikuttaa päättäjiin niin Suomen, kaupungin kuin yliopiston tasolla, sekä tukea järjestöjä ja jäseniämme. Tänä vuonna TYY ja yliopisto saivat Opetus- ja kulttuuriministeriöltä 107 000 €:n rahoituksen Terve Mieli –hankkeeseen. Tämän projektin tarkoituksena on avata opiskelijoille mahdollisuudet keskustella avoimesti mielenterveydestä ja poistaa stigmaa, joka usein omasta mielenterveydestä puhuttaessa syntyy. Haluamme projektissa panostaa uusien opiskelijoiden vastaanottamiseen ja siksi TYY haluaa tukea tuutorointia ja järjestöjä uusien materiaalien, koulutusten ja mielenterveyden ensiapukurssien avulla. Tämä on koko yliopistoyhteisön projekti. Jokaisella meillä on oma roolimme siinä. Itse odotan jo innolla, että pääsemme näkemään mitä kaikkea tämän hankkeen avulla voimme saada aikaan yliopistossamme ja puhumisen kulttuurissa.

Puheenjohtaja
Aliisa Wahlsten