Olet täällä

Kollegion varapuheenjohtajan paljastukset, osa 2.

Jaa +

Inari Harjuniemi | 15.10.2019

Yliopistokollegion 1. varapuheenjohtaja ja opiskelijaedustaja Inari Harjuniemi paljastaa kaksiosaisessa tekstissä minkälaista on toimia yhdessä yliopiston ylimmistä toimielimistä – yliopistokollegiossa. Teksti kertoo kollegion syyskuun kokouksesta ja siihen valmistautumisesta.

Mikäli haluat kokea vastaavan omakohtaisesti, haku kollegion jäseneksi on nyt käynnissä. Katso myös muut avoimet opiskelijaedustajapaikat ja hae 16.10. mennessä.

Tekstin ensimmäisessä osassa yliopistokollegion varapuheenjohtaja Inari Harjuniemi kertoi omasta ja opiskelijoiden tavasta valmistautua kokoukseen. Toisessa osassa kohdataan muut yliopistolaiset.

26.9.2019 – Lounaskokous kokouksesta

Kuluneen kahden vuoden aikana olemme kollegion puheenjohtajiston kanssa käyneet aina ennen kokousta yhdessä lounaalla. Keskustelu polveilee laidasta laitaan, keskiössä ennen kaikkea tulevan kokouksen läpivienti. Välillä referoin minkä tyyppisistä asioista me opiskelijat juttelimme tapaamisessamme, ja mitä koemme tärkeäksi nostaa esille tulevassa kokouksessa. ”Ai teitäkin puhututti toi parkkipaikka-asia? No hyvä, siitähän voidaan jutella, vaikka siinä esityslistan kohdassa, joka käsittelee yliopiston tiloja”.

Toisinaan keskustelu siirtyy korkeampiin sfääreihin: yliopiston olemukseen, sivistysyliopiston ihanteeseen tai vuonna 2010 voimaan tulleen yliopistolain vaikutuksiin yliopistodemokratiassa. Yliopistolaitoksen ympärillä pyörivä keskustelu on mielestäni todella mielenkiintoista, ja siksi on hauskaa, että kollegion kautta on päässyt sellaisiin paikkoihin, jossa sitä käydään – aluksi oppimaan ja kuuntelemaan muiden näkemyksiä asiasta ja tiedon kartuttua itse osallistumaan aktiivisemmin käytävään keskusteluun.

Alun perin juuri laajempi näkökulma viehätti minua kollegiossa. Ainejärjestötoiminnan ja kopoilun kautta oman oppiaineen ja tiedekunnan asiat tuntuivat tutuilta, mutta halusin päästä käsiksi johonkin vielä suurempaan. Oppia tuntemaan yliopisto ja sen arki vielä laajemmin ja päästä vaihtamaan ajatuksia muiden tiedekuntien opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa. Siitä lopulta meidän puheenjohtajien lounaassakin on kyse, ajatusten vaihdosta ja ymmärryksen laajentamisesta.

27.9.2019 H-hetki

Kollegio kokoustaa vuodessa noin 4–6 kertaa. Osa kokouksista on yhteiskokouksia hallituksen kanssa. Näissä kokouksissa on mahdollista saattaa suoraan yliopiston hallituksen tietoon mitä asioita yliopistossa pitäisi tehdä toisin. Tämä kokous ei ole sellainen, vaan asioista keskustellaan vain kollegiolaisten kesken.

Isoilta osin kokous on tietojenvaihtoa: joku kertoo kuulleensa parkkipaikkojen vastustavan adressin kiertämisestä ja sen ympärille suunnitellusta mielenilmauksesta. Koska parkkipaikat eivät kuitenkaan ole asia, jolle kollegio voisi suoraan tehdä mitään, keskustelu painottuu muihin asioihin, kuten konkreettisiin toimenpiteisiin, joita yliopiston tulisi tehdä. Nostan käteni ja puhun antaumuksella osa-aikaisten tai opintoihinsa palaavien opiskelijoiden paremmasta huomioinnista. Kauppakorkeakoulun suunnalta kehutaan, että heillä on toiminut hyvin, että jokaiselle ”putoamisvaarassa” olevalle opiskelijalle lähetetään kutsu juttelemaan. Lisäksi henkilöille, joiden gradunteko on pidempään ollut jäissä, on olemassa oma intensiivisempää tukea tarjoava graduryhmänsä. Olisikohan tässä jotain, mikä voitaisiin koko yliopiston tasolla ottaa käyttöön? Ainakin terveiset asiasta lähtivät yliopiston strategiatyöryhmälle.

Henkilökunta halusi nostaa esille laitosten ja oppiaineiden vuosibudjetointiin liittyvät ongelmat. Yksiköt kipuilevat sen kanssa kuinka reaaliaikainen tieto heillä on käytössä olevista rahoista vuoden aikana. Jokainen vuosi lähtee käyntiin tilanteesta, jossa pelätään rahojen loppuvan kesken. Loppuvuodesta usein kuitenkin huomataan, että ollaan oltu liiankin varovaisia menojen suhteen. Tilanne ei varsinaisesti ole kenenkään vika, mutta aiheuttaa hankaluuksia budjetin ja toiminnan yhteensovittamisessa. Muistan esimerkin omasta oppiaineestani. Meillä harjoittelutukea voi hakea vain sille vuodelle, jona sen aikoo käyttää. Harjoittelun voi aloittaa joko tammi-helmikuussa tai elo-syyskuussa. Vuoden ainoa hakukierros on sen verran myöhään, että alkuvuodesta harjoittelunsa aloittaneet saavat tiedon tukipäätöksestä aikaisintaan harjoittelunsa puolen välin tienoilla. Tilanne on harmittanut useita opiskelijoita, mutta järjestelmän outoutta on perusteltu meille nimenomaan samoilla budjetointikäytännöillä.

Asiasta päätetään keskustella lisää seuraavassa yliopiston hallituksen kanssa järjestettävässä yhteiskokouksessa. Hallitus päättää yliopiston budjetista, joten heidän kanssaan on hyvä käydä keskustelua budjetoinnin vaikutuksista käytännön toimintaan. Ja ainakin yhteisön huoli asiasta saadaan ilmaistua. Ja yhteinen ymmärrys yliopistomme arjesta kasvaa.

Yliopistokollegion 1. varapuheenjohtaja
Inari Harjuniemi