Olet täällä

Onko yliopiston hallinto kasvanut?

Jaa +

Joni Kajander | 18.12.2018

Vastaus on täysin yksiselitteisesti EI. Asia on päinvastoin kuin professori Kivinen ja projektitutkija Hedman väittävät kirjoituksessaan Turun yliopiston intrassa. Myöskään professori Wibergin Turun sanomissa esittämät arvioit hallinnon suuresta määrästä tai sen turhuudesta eivät perustu tutkittuun tietoon. Turun yliopiston, kuten muidenkin yliopistojen, muun kuin opetus- ja tutkimushenkilökunnan henkilötyövuodet ovat vähentyneet merkittävästi viime vuosina. Maan hallitus painotti leikatessaan yliopistojen perusrahoitusta, että säästöt tulisi kohdistaa nimenomaisesti muuhun kuin opetus- ja tutkimushenkilökuntaan. Näin ovat yliopistot myös tehneet. [1]

Taulukko 1. Henkilötyövuodet ja muutokset (’muu henkilöstö’) 2014–2017, lähde: Vipunen

Asia käy melko selvästi ilmi taulukosta 1. Siinä vertaillaan henkilötyövuosien määrän kehitystä vuosina 2014–2017. Turun yliopiston lisäksi mukana ovat kaikki Suomen yliopistot yhteenlaskettuna sekä vertailuna Helsingin yliopisto, joka toteutti henkilöstövähennykset eri tavalla kuin Turun yliopiston "ei irtisanota" -mallissa.

On hyvä huomata, että termi ”hallinto” on vaikeasti määriteltävissä. Käytin ”muu henkilöstö” -kategoriaa, sillä tähän muun muassa professori Wiberg ja nykyinen opetusministeri ovat viitanneet puhuessaan epämääräisesti liiallisesta ”byrokratiasta”. Lähteenä käyttämäni Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen tuntee myös muun henkilöstön sisällä kategorian ”hallintohenkilöstö”. Myös sen henkilötyövuosimäärä on Turun yliopistossa laskenut 11,7 prosenttia ja kategorian osuus muusta henkilökunnasta on pysynyt samana (n. 45 %). Näidenkin kategorioiden sisällä ja välillä tarkempi määrittely on monesti hankalaa – mikä tukitoimi lasketaan hallinnoksi, mikä ei.

Jottei ”muun henkilökunnan” vähennysten rajuus jää epäselväksi, on taulukossa 2. vertailutiedoksi henkilötyövuosimuutokset opetus- ja tutkimushenkilökunnan osalta samalta ajanjaksolta. Vipusen tietojen tarkempi tarkastelu paljastaa, että opetus- ja tutkimushenkilökuntaan huomattavasti maltillisemmin osuneet vähennykset ovat ensisijaisesti osuneet tutkijanuramallin alkupäähän (portaat 1 & 2) sekä tuntiopetukseen. Opetus- ja tutkimushenkilökunnan osalta leikkausten kohdistuminen tutkijanuran alkuvaiheeseen huoletti ylioppilaskuntaan jo sopeutuksista päätettäessä kesällä 2015.

Taulukko 2. Henkilötyövuodet ja muutokset (‘opetus- ja tutkimushenkilöstö’) 2014–2017, lähde: Vipunen.

Miksi sitten nämä yksittäiset professorit vääristelevät hyvin tuntemaansa tietoa? Heitä ei oikeasti ärsytä hallinnon määrä, vaan se miten se on organisoitu. Ennen vuotta 2017 Turun yliopiston hallintohenkilökunnasta oli huomattava osa tiedekuntien ”palkkalistoilla”, eli heidän palkkansa tuli tiedekunnan budjetista. Yksi Turun yliopiston sopeuttamistoimista maan hallituksen leikkauksiin oli yliopiston hallintopalveluiden keskittäminen. Keskittäminen tuki sopeuttamisen päälinjaa, eli suorien irtisanomisten välttämistä. Keskitetyssä organisaatiossa esimerkiksi eläköitymisin tapahtuneet henkilöstövähennykset oli helpompi toteuttaa ilman, että niihin liittyvä sattumanvaraisuus uhkaisi palveluja. Keskittämistä perusteltiin myös kehittämistoimilla, muun muassa sama palvelutaso tiedekuntien välillä pystytään keskitetyssä mallissa takaamaan helpommin.

Valitettavaa on, että kyseiset professorit eivät kohdista kritiikkiään valittuun hallintomalliin, vaan hallintohenkilökuntaan. Tämä on virheellisyytensä lisäksi epäkunnioittavaa. Erityisesti, kun kritiikki kohdistuu henkilöstöryhmään, joka on kokenut leikkaukset rajuimmin. Erityistä piittaamattomuutta edustaa Kivisen ja Hedmanin kommentti: ”Hallinto vain jakaa ja käyttää näin [koulutuksella ja tutkimuksella] hankittua rahaa”. Tuskin he oikeasti ovat tuota mieltä esimerkiksi yliopiston kirjastosta tai monesta muusta yliopiston hallintopalvelusta. Hallinnonpalvelut ovat isoilta osin olemassa tukeakseen ja auttaakseen tutkimus- ja opetushenkilökuntaa selviytymään työstään. Suurin osa professoreista ja koko yliopistoyhteisöstä ymmärtää tämän, eikä muiden työn arvostaminen estä olemasta huolissaan esimerkiksi uuden hallintomallin vaikutuksista omaan arkeen.

Itse hallintomallia, kuten muutakin yliopiston toimintaa, on pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti. Ylioppilaskunta on seurannut jatkuvasti sen vaikutuksia erityisesti opintohallinnon palveluihin ja prosesseihin. Opiskelijoiden näkökulmasta on todettava, että koulutuksen puolella uudistus on nimenomaan mahdollistanut monien yliopistollisten prosessien laadun parantamisen, kun niiden suunnittelua on tehty entistä enemmän yhdessä. Koulutus on tutkimusta huomattavasti säädellympää toimintaa, mikä asettaa myös hallinnollisille prosesseille erilaiset vaatimukset, eritoten opiskelijoiden tasapuolisesta kohtelusta suhteessa julkiseen valtaan. Tällä saralla kehitys on ollut tasaisen hyvää rajuista säästöistä huolimatta. Tästä kiitän ennen kaikkea hallintomme työntekijöitä, mutta sitä on edesauttanut opintohallinnon osalta myös valittu hallintomalli.

Kirjoittaja arvostaa suuresti kaikkien yliopiston työntekijöiden panosta yhteisten tehtävien hoitamiseksi. Lisäksi kirjoittaja toimii ylioppilaskunnassa koulutuspoliittisena asiantuntijana ja on toiminut ylioppilaskunnan edustajana useissa yliopiston hallintoa käsitelleissä selvitystyöryhmissä. Tekstissä käytetyt taulukot ovat syntyneet osana kirjoittajan Tampereen yliopistossa suorittamia korkeakouluhallinnon opintoja.

P.S. Joululomalle tutustumisvinkki yliopistojen tehokkuudesta: Suomen yliopistojärjestelmä maailman tehokkaimpia, kun tulokset suhteutetaan maihin, joissa samankaltainen bruttokansantuote henkeä kohden (BKT/capita), lähde U21 Ranking of National Higher Education Systems 2018.

Lähteet ja lisätietoa:

Lisätietoa yliopiston sopeuttamistoimista ja hallinnon keskittämisestä (intranet)

Lisätietoja Turun yliopiston ja muiden yliopistojen henkilötyövuosiluvuista (Vipunen)

[1] Ratkaisujen Suomi -hallitusohjelma, 29.5.2015, Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasosen avoin kirje yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen johdolle, 27.10.2015

Koulutuspoliittinen asiantuntija, häirintäyhdyshenkilö
Joni Kajander