Olet täällä

Kaikilla on mielenterveys

Jaa +

Sara Koiranen | 21.11.2018

Yritin nukkua päiväunet viime viikolla. Suljin valot, verhot, vaihdoin jopa vaatteet lepohetkeä varten. Mutta vaikka suljin silmäni, maailma ympärilläni ei rauhoittunut. Sydämeni hakkasi ja hengitykseni ei syventynyt. Väsytti niin paljon että itketti, mutta mieli ja keho kävivät ylikierroksilla. Eivätkä yhdet päiväunet viikossa riitä korjaamaan sitä oloa.

Minä olen jäänyt jumiin. Jumiin selviytymistilaan, jossa ihminen pysyy liikkeessä yli-inhimillisillä voimilla. Mutta mitä sitten tapahtuu, kun ne yli-inhimilliset voimat loppuvat?

Kaikilla on mielenterveys. Itsestään selvä oivallus, joka ei kuitenkaan näy millään tavalla yhteiskunnassamme. Mielenterveys on olemassa näkyvänä ainoastaan silloin, kun se on rikki — silloin kun ei enää jaksa eikä pysy arjen rutiinien perässä. Kun on vaikeaa hengittää, eikä oikein osaa kertoa muille, miltä tuntuu.

 Entä jos mielenterveys olisi samanlainen terveyden osa-alue kuin kaikki muutkin?

Siitä puhuttaisiin ensimmäisen kerran viimeistään terveystiedon tunnilla viidennellä luokalla. Ylä-koulun seinällä ”puoli kiloa kasviksia päivässä”-julisteen vieressä olisi toinen juliste otsikolla ”puoli tuntia rauhoittumista päivässä”. Lukiossa opinto-ohjaajien kanssa puhuttaisiin yhteishakulomakkeiden yhteydessä luontevasti korkeakouluopinnoissa jaksamisesta. Yliopisto-opiskelijana saisi aikoja aina akuuttiin mielenterveyshoidon tarpeeseen, sillä yhteiskuntamme ymmärtäisi mielenterveyden vaativan samanlaista nopeaa reagointia kuin influenssatartunta.

Me emme elä vielä tällaisessa maailmassa. Mielenterveysongelmien jatkava lisääntyminen kuitenkin vaatii yhä suurempaa reagointia ja työntekoa paremman mielenterveyshoidon eteen.

On harhaluuloa sanoa, että mielenterveyden ongelmat olisivat uusi ilmiö. Ne ovat aina olleet olemassa, yhtä todellisina kuin tänään. Tänään me kuitenkin elämme murroskohdassa. Sellaisessa ajanjaksossa, jossa ihmiset etsivät aktiivisesti sanoja mielenterveytensä kuvaamiseen. Yhä useampi uskaltaa sanoa ääneen, että voi huonosti. Ja ennen kaikkea antavat itselleen luvan voida huonosti. Se on alku muutokselle, ei päätepiste kehitykselle.

Kiitos kaikille, jotka ovat jakaneet kokemuksiaan mielenterveydestä sekä mielenterveyden palveluista. Kiitos kaikille, jotka puhuvat ääneen mielenterveydestä — te sanoitatte ja luotte muutosta.

En toivota jaksamista marraskuun synkkyyteen. On toivottava ja uskottava johonkin suurempaan. Toivon, että opimme kuuntelemaan ja toimimaan yhä paremmin. Että jo alakoulussa opimme tunnistamaan tunteita itsessämme ja toisissamme. Että opimme reagoimaan kielteisiin kokemuksiin, ihmissuhdeongelmiin ja pettymyksiin. Että oppisimme reagoimaan elämään. Koska mielenterveyttä on myös kaikki se, miten toimimme itseämme ja muita kohtaan.

Meillä kaikilla on mielenterveys — myös niillä, jotka kokevat olonsa nyt vakaaksi. Kun opimme huoltamaan ja vaalimaan sitä yksilö- ja yhteiskuntatasolla, tuntuvat marraskuutkin hieman helpommilta.

Hyvää mielenterveysviikkoa jokaiselle TYYläiselle.

TYYni mieli -kampanja on syntynyt tarpeesta puhua ääneen ja vaatia muutosta. Me tarvitsemme yhä tehokkaampia ja parempia hoitokeinoja mielenterveyteen, jotta opiskelijat ja jokainen yhteiskunnan jäsen saisivat apua silloin kun on sen tarpeessa. Yksi kampanjapäivä on pieni alku, mutta toivottavasti viestimme on selvä: kaikilla TYYläisillä on mielenterveys, ja siitä on aika puhua ääneen.

 

 

TYYni mieli -koordinaattori
Sara Koiranen