Olet täällä

Ketterästi kampuksella ja vahvasti verkossa - opintojen joustavuus puhuttaa työelämän murroksessa

Jaa +

Sini Saarinen | 27.03.2018

Opintojen joustavuus ja akateemisen yhteisön kehittyminen muuttuvassa työelämän kentässä on valtakunnan koulutuspolitiikan keskiössä. Ministeriötasolla muokataan korkeakoulutuksen visiota ja puhutaan vuonna 2019 tulevien eduskuntavaalien alla suurista linjoista ja Suomen koulutuksen suunnasta. Tavallisen opiskelijan näkökulmasta tämä kuulostaa aivan yhtä mielenkiintoiselta ja läheiseltä, kuin 55 opintopisteen suorittaminen lukuvuodessa ja siitä tuleva palkkio yliopistolle. Miten tämän tyyppinen visiointi vaikuttaa arkeen? Taustoitan hieman, koittakaa kestää:

Lounais-Suomessa ja Turun yliopistossa työelämän vaatimukset ja toiveet näkyvät melko konkreettisesti vielä suurelle yleisölle suhteellisen tuntemattomassa verkostoyliopistossa eli FITechissä. FITech syntyi viime vuonna tarpeeseen lisätä osaajia Lounais-Suomen kasvualoille. Se on samalla toimintatapa, jolla tekniikan alan osaajia voidaan ohjata ja kouluttaa muillekin kasvualoille Suomessa. Myös rehtorimme puhe Turun yliopiston vuosijuhlassa muiden juhlapuheiden ohella nostaa tekniikan osaamisen ja ylipäätään reagoinnin yhteiskunnan ja alueemme muutokseen yliopistomme kärjeksi juuri nyt. Strategiankin tasolla olemme määritelleet itsemme monialaiseksi ja innostavaksi kouluttajaksi, joka vastaa yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin.

Rehellisyyden nimissä on vielä todettava, että FITechin rakenteella alueellamme toteutettu verkostopohjainen korkeakoulutus nostaa enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Pohja-ajatuksena on kuitenkin vauhdittaa korkeakoulutuksen joustavuutta niin yksilön, kuin korkeakoulunkin näkökulmasta. Myös Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL, yhdessä Suomen Ekonomien ja Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen (YKA) kanssa ovat ehdottaneet yhteistä alustamallia. Malli tarjoaa juuri FITechin kaltaista verkostopohjaista oppimista ja koulutusta, jossa yksilö voi joustavoittaa opiskelujaan opiskelemalla muista korkeakouluista aikaisempaa vapaammin.

Menemättä sen syvemmälle itse malliin ja sen ratkaisuihin yritän vastata, miten ihmeessä tämä hallinnollinen ja rakenteellinen pohja voisi vaikuttaa ihan normaaliin opiskeluarkeen. Onko uusissa ehdotuksissa mitään hyvää ja mielenkiintoista? Varsinkin kun Turussa monialaisessa yliopistossamme vaihtoehtoja on tarjolla jo nyt - mikäli tutkinto itsessään antaa periksi tavalliselta polulta poikkeamisen.

Emme ole arjessamme sidottuja paikkaan. Perhe, läheiset ja työt voivat viedä lyhyeksi tai pidemmäksi hetkeksi opiskelijan kesken opintojen pois opiskelupaikkakunnalta. Mikäli opintoja olisi aiempaa helpompaa valita muista yliopistoista, muuttuisiko opiskelu mielekkäämmäksi? Olisiko mahdotonta ajatella, että tekisit opintoja vaikka muutaman kuukauden tai vuoden esimerkiksi Tampereella tai Rovaniemellä?

Paikkasidonnaisuus liittyy myös fyysiseen paikkaan. Verkostoista puhuttaessa itsellänikin ensimmäisenä ajatuksena oli opetuksen toteutus puhtaasti verkossa. Opintojen siirtyminen digitaaliseen ympäristöön poistaa opiskelijalta juoksemisen eri kampuksilla. Tässä säästää melkoisesti ihan aikaa esimerkiksi siirtymisissä luennolta toiselle. Nykyisellään tekniikka on  suhteellisen helppokäyttöistä ja sopii mielestäni korkeakouluopetukseen. On myös myönnettävä, että kasvokkain saatu opetus ei aina ole pedagogisesti loistavalla tasolla, joten uskallan väittää, että opetusmuodolla ei aina ole väliä. Laadukkaalla opetuksella taas on.

Turun yliopiston kunniaksi on myös sanottava, että rehtorin viime syksynä antama päätös opiskelijan henkilökohtaisesta vuosittaisesta ohjauksesta tukee verkossa opiskelua. Tarkoituksena on siirtyä opiskelijan ohjauksessa ensi syksystä alkaen vuosittaisiin, henkilökohtaisiin ohjauskeskusteluihin. Mikäli siis opiskelu muuttuisi valtakunnassa ja yliopiston sisälläkin rikkonaisemmaksi, olisimme jo ottaneet askeleen tämän tyyppisen rakenteen tukemiseksi.

Ei kuitenkaan hyvää, ettei huonoakin. Puhtaasti verkossa opiskelussa tai monessa korkeakoulussa opiskellessa yhteisöllisyys kärsii. Tutustutko tarpeeksi alueesi osaajiin ja tuleviin kollegoihin? Saavutetaanko uudella verkosto- ja alustamallilla substanssiltaan kovia osaajia, jotka eivät koe kuuluvansa mihinkään yhteisöön?

Opintojen kuormittavuuden arviointi ja minimointi putoaa myös paikalliselta tasolta verkostojen harteille. Pystyvätkö korkeakoulut koordinoimaan opetusta ja jaksottamaan sen tasaisesti koko opiskeluvuodelle? Miten käy ylipäätään opiskelijan oikeusturvan ja muuttuuko hallinnollinen rakenne ylivoimaiseksi taistelukentäksi, jossa yksittäisellä opiskelijalla on usean yliopiston käytännöt sisäistettävänä?

Onnistuessaan verkostopohjainen korkeakoulutus parantaa opiskelun joustavuutta ja tarjoaa parempia keinoja elinikäisen oppimisen tukemiseen. Yksilönä pääset myös valitsemaan valtakunnan parhaan opetuksen ja mielenkiintoisimman sisällön tutkintoosi. Ylioppilaskunnan näkökulmasta sanon, että emme jää odottamaan miten asialle käy, vaan vaikutamme. Siihen tarvitaan myös sinua, joten tule nykimään hihasta ja keskustelemaan.

 

koulutuspolitiikka - Academic Affairs
Sini Saarinen