Olet täällä

Tervetuloa umpikujaan – Todistusvalintaan siirtyminen uhkaa koulutuksellista tasa-arvoa

Jaa +

Inari Harjuniemi | 07.09.2017

Syksyn myötä keskustelu korkeakoulujen opiskelijavalinnoista on herännyt. TYY on kritisoinut jo aiemmin keväällä Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) opiskelijavalintauudistusta kannanotoissaan ja kirjoittanut asiasta Turun Sanomien mielipidepalstalla. Uudistuksen tarvetta on perusteltu välivuosien määrän ja hakijoiden kokeman stressin vähentämisellä ja korkeakoulujärjestelmän tehostamisella. Lausuntokierroksella herännyt huoli OKMn valitsemia keinoja kohtaan tavoitteeseen pääsemiksiksi on ohitettu, ja Suomalaiseen koulutusjärjestelmään ollaan luomassa umpiperiä, tilanteita joista eteenpäin pääseminen vaikeutuu kohtuuttomasti. Esimerkiksi ”huonoista” ainevalinnoista lukiossa, ”ei tarpeeksi hyvästä” menestymisestä kirjoituksissa tai ammattikoulun käymisestä on tulossa uudistettavan opiskelijavalinnan myötä valintaa haittaavia tekijöitä.

 

Ylioppilaskirjoitusten painottaminen entisestään heikentää ammatillisesta koulutuksesta tulevien sisäänpääsyä. Sosioekonomisen liikkuvuuden edistämiseksi ammattikoulusta korkeakouluihin pyrkivien asemaa tulee parantaa heikentämisen sijaan. Lisäksi julkisessa keskustelussa tapetilla ollut huoli korkeakoulujen naisvaltaistumisesta pahenisi entisestään todistusvalinnan myötä: Turun yliopistossa lääketieteen hakijoilla suoritetun simulaation mukaan naisten osuus sisään päässeistä nousisi noin 50 %:sta yli 60 %:iin. Kehitys ei liene mieluinen aikana, jona nuorten miesten syrjäytyminen ja osallistuminen korkeakoulutukseen on jo herättänyt huolta.

 

Tiesitkö sinä 16-vuotiaana mitä haluat isona? Pääsykokeiden poistaminen ei pelkästään lisää ylioppilaskirjoituksiin kohdistuvaa painetta, vaan aikaistaa ikää, jolloin loppuelämän kannalta ratkaisevia päätöksiä tehdään. Aivot kehittyvät vielä pitkälti yli parikymppiseksi ja psykologit ovatkin olleet huolissaan (esimerkiksi Virintie/HS 21.8.)  uran kannalta keskeisten valintojen siirtämisestä yhä nuoremmille. Osa lukiolaisista valitsee lukion, koska ei tiedä, mitä haluaa isona. On kohtuutonta olettaa, että lukionsa vasta aloittava osaisi valita tulevan mahdollisen yliopistouransa kannalta keskeisimmät opiskeltavat aineet. Paine valita "oikein" lisäisi lukionsa juuri aloittavien kuormitusta entisestään.

 

Opiskelijavalinnasta tulisi sillisalaatti. Uusimman linjauksen mukaan valintakokeisiin saisivat osallistua vain opiskelijat, joilla "ei ole mahdollista tulla valituksi todistusvalinnassa". Kirjauksen konkreettinen merkitys on mysteeri. Pääsykoerumbasta saattaisi tulla kaksivaiheinen ja sen pyörittämiseen vaaditut rahalliset resurssit eivät ainakaan hakupainealoilla juuri pienenisi. Lisäksi mysteeri on todistusvalintakiintiön suhde ensikertalaiskiintiöön.  Hakijoiden oikeusturvan kannalta valintajärjestelmän tulisi olla helposti ymmärrettävissä, ei erilaisten kiintiöiden sekasotku. 

 

Uudistus voi johtaa leikittelyyn kokonaisten hakijasukupolvien tulevaisuudella. Ei ole itsestään selvää, mitkä lukioaineet tulisi huomioida valittaessa hakijoita yliopistoon opiskelemaan esimerkiksi oikeustiedettä tai mediatutkimusta. Yliopistot päättävät valintakriteereistä itsenäisesti ja ne voivat muuttua jopa vuosittain. On siis mahdollista, että tiettyä opiskelualaa silmällä pitäen lukiosta asti filosofiaan panostanut henkilö ei enää hakuvaiheessa tekisi hyvällä filosofian arvosanalla yhtään mitään.

 

Oman osaamisen päivittäminen ei ole synti. Korkeakoulujärjestelmämme keskeistä ”ongelmaa”, suurta korkeakoulututkinnon keskeyttämisprosenttia ja uudelleenkouluttautujien määrää, on lähdetty korjaamaan rukkaamalla opiskelijavalintaa ensimmäistä tutkintoa suorittavia suosivaksi. Ongelma on rakenteellinen, eikä ratkea opiskelijavalintauudistuksilla. Parempi vaihtoehto on kehittää jatko- ja uusintakoulutusvaihtoehtoja, niin että esimerkiksi alan vaihto ja erikoistuminen onnistuisi nykyistä paremmin jo korkeakoulututkinnon suorittaneille. Tutkintokoulutuksen ei pitäisi olla pääasiallinen keino oman ammattitaidon kehittämiseen. Muiden kouluttautumismahdollisuuksien lisääminen tukisi myös ministeriön tavoitetta edistää elinikäistä oppimista.

 

Järkeviin tavoitteisiin esitetään järjettömiä keinoja. OKM:n uudistukset halutaan voimaan pikavauhtia, ilman käsitystä siitä miten opiskelijavalintaa, lukiokoulutusta, ammatillista koulutusta ja eri aikuiskoulutuksen muotoja aiotaan kehittää kokonaisuutena. Mikäli tarkoituksena on vähentää pääsykokeisiin lukemiseen käytettyä aikaa, vaihtoehtona toimii myös aineistopohjaisiin kokeisiin siirtyminen.  Jos taas uudelleen tutkintokoulutukseen hakeutuvien määrää halutaan vähentää, tulisi korkeakoulujen väliseen ja sisäiseen liikkuvuuteen sekä erilaisiin täydentävän koulutuksen muotoihin ja elinikäiseen oppimiseen panostaa opiskelijavalinnan rukkaamisen sijaan.

Koulutuspoliittinen vastaava
Inari Harjuniemi