Olet täällä

Turun ylioppilastalojen muutoksen vuodet

Jaa +

Rauli Elenius | 03.05.2016

Kun TYY aloitti ylioppilastalojen rakentamisen, ensisijainen tarkoitus oli vastata opiskelijoiden asuntopulaan. Rakennustoiminnassa mukana olleet professori Urpo Siirala ja lisensiaatti Eero Elenius korostivat tätä rakennushankkeen taustaa: ”Opiskelijaluvun vuosi vuodelta jatkuva suureneminen on lisännyt opiskelija-asuntojen tarvetta ja pakottanut ylioppilaskunnan hankkimaan jäsenilleen uutta ’elintilaa’ laajentamalla ylioppilasasuntolaa ja ylioppilaskunnan käytössä olevaa huoneistoa tällä uutisrakennuksella [sic]” ja ”Tahdottiin rakentaa asuntoja niille, joille muut eivät voineet niitä tarjota.” Tämä oli ylioppilaskuntien rakennusprojekteille epätyypillistä, sillä muilla paikkakunnilla liikkeellepanevana voimana oli useimmiten ollut juhla- ja kokoustilojen saaminen.

Asuntorakentamisen keskeisyydestä huolimatta ravintolatoiminnan mahdollistaminen ja ylioppilaiden maakuntakerhojen tilat olivat tärkeitä projektin osia. Opiskelijat tarvitsivat asuntoja, mutta myös vapaa-ajanvietto- ja kerhotiloja. Turun opiskelijamäärä jatkoi kasvamistaan ja Turun ylioppilaskyläsäätiö perustettiin asuntotarjonnan laajentamiseksi. Kun TYS:n asuntokanta keskittyi yo-kylään, ylioppilastalojen merkitys asuntotilanteen kannalta pieneni ja rakennuksista tuli opiskelijoiden mielikuvissa ensisijaisesti ylioppilastoiminnan keskus. Talot ovat viime vuosikymmeneltä lähtien tulleet yksi kerrallaan peruskorjaussyklinsä päähän ja sekä asunnot että järjestötilat on pitänyt remontoida.

Ylioppilastalot olivat jo ensimmäisinä vuosinaan taloudellisesti haastava kokonaisuus. Ne rakennettiin keräystuotoilla ja lainalla, mutta talojen tuotot eivät riittäneet lainanhoitokuluihin. Erityistä päänvaivaa aiheutti suuri urheilu- ja uimahallirakennus, joka oli hyvä palvelu opiskelijoille, muttei tuottanut kovin hyvin. Lisärahoituksen hankkimiseksi järjestettiin 1950-luvun puolivälissä muutaman muun ylioppilaskunnan kanssa 100 miljoonan markan arvoiset arpajaiset, joiden pääpalkintoina luovutettiin kymmeniä autoja ja traktoreita. Varainkeruu oli siis todella suurta ylioppilaiden työskennellessä yhteisen tavoitteen eteen: joka viides Turun yliopiston opiskelija osallistui keräykseen. Tämä tarkoitti lähes 300 ylioppilasta, mikä on lähes kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin tällä hetkellä ylioppilaskunnan toimintaan osallistuu suoraan, jos lasketaan yhteen edustajisto, hallitus, erilaiset toimikunnat ja ylioppilaskunnan työntekijät.

Keikka- ja biletoiminnan päättyminen osakunnissa

Korjausten yhteydessä ylioppilastaloissa toimivien järjestöjen toimintaan on tullut tapauksesta riippuen suuria tai pieniä muutoksia. Suurin järkytys kohtasi vuonna 2009 varsinaissuomalaista osakuntaa, kun selvisi että nykyiset määräykset eivät mahdollistaneet enää yleisötilan ylläpitoa ilman noin miljoonan euron remonttia tilan lattiaan. Tämä pakotti osakunnan muuttamaan pois. Siihen päättyi turkulaisen underground-musiikin paalupaikan tarina yo-taloilla. Seuraava tragedia osui osakuntiin B-talossa, jossa määräysten vaatima äänieristys olisi maksanut vähintään satoja tuhansia euroja ja keikkatoiminta piti lopettaa. Useita keikkoja TVO:lla ja S-Osiksella soittaneena ymmärrän hyvin takaiskun merkityksen turkulaiselle musiikkiskenelle. B-talon tilat kuitenkin jatkavat saagaansa palvellen nykyään aiempaa useampia järjestöjä. Tässä onnettomuudessa on siis ollut myös positiivinen puolensa.

Viimeisimpänä kehitys eteni A-taloon, jossa järjestötilojen osuus kerrosneliöistä oli kaikkein suurin. Remontin yhteydessä säätiö myi urheilu- ja uimahallisiiven ja sitoutui käyttämään tuoton ylioppilaskunnan tilojen remontointiin. A-talon toinen kerros päätettiin palauttaa alkuperäiseen tarkoitukseensa ravintolatilaksi ja siksi legendaarisella ainejärjestökäytävällä majoittuneet yhdistykset tarvitsivat uudet tilat. Halukkaille ne pystyttiin järjestämään ylioppilaskunnan entisen kirjaston tiloihin. Niin kutsuttu koppi talon ullakolla oli paloturvallisuudeltaan riittämätön. Jälleen muuttuneet rakennusmääräykset tekivät vanhan järjestelyn mahdottomaksi.

Taustalla kulkevat syyt järjestötilojen muutokselle ovat järjestötoiminnan pieni rahavirta ja toisaalta tilat omistavan TYS:n toiminnan perustuminen käytännössä täysin ARA-rahoitukselle. Tuettu rahoitus mahdollistaa edullisemmat vuokrat opiskelijoille, mutta samalla kieltää vuokrarahojen käyttämisen muuhun kuin asuntoihin. Vastakkain ovat siis sosiaalisen asuntotuotannon periaate ja järjestötilojen ylläpitäminen säätiön varoin. Tiukempi sääntely yhteiskunnan tukemissa palveluissa on ajanut ohi siitä maailmasta, johon talot rakennettiin. Niin kuin yhteiskunnassa yleisemminkin on ollut trendinä, jatkossa kulut kohdistuvat lähemmäs käyttäjiä, eli ylioppilaiden järjestöjä ja opiskelijoita.

Elämä ylioppilastaloilla ei lopu

A-talon remontin äänet kuuluvat tälläkin hetkellä ylioppilaskunnan väistötilaan. Kun se valmistuu, yksi aikakausi ylioppilastaloilla on tullut päätökseensä. Edelleen täällä on silti parinkymmenen yhdistyksen toimisto- ja/tai varastotiloja, ylioppilaskunnan toimisto ja yksi kampusalueen tärkeimmistä opiskelijaravintoloista. Uimahalli jatkaa toimintaansa ainakin toistaiseksi entiseen malliinsa ja Iskeristä kuuluu edelleen pelitossun lätinä. Kappeli on nyt paremmalla käytöllä kuin ennen, ainakin verrattuna koko minun aikaani tässä yliopistossa.

Yksi toimija on kuitenkin poistunut lopullisesti yo-talojen yhteisöstä. Proffan kellarin Teppo Toivanen on lopettanut opiskelijoiden yhteisen olohuoneen pyörittämisen, eikä Proffan jatkosta ole tällä hetkellä tietoa. Toivon että Teppo piti hänelle järjestetyistä kiitosyllätyksistä, kuten Sohon Torwien kevätkonserttiinsa säveltämästä ”Proffan marssista” ja ravintolassa luovutetuista Teppo-paidoista. Tepon yli kahdenkymmenen vuoden ajan jatkunut palvelu on ollut vertaansa vailla: kokoustilat pienille järjestöille järjestyivät aina ilman ostopakkoa, tenttikaljat ”viileällä terassilla” kuuluivat monien järjestöjen jatkuviin perinteisiin, tutkijat kokoontuivat perjantaisin debatoimaan opiskelijoiden kanssa. Tikkakisat, kastajaiset ja kaikki unohtumattomat juhlat ja iltapäiväkahvit olivat sitä akateemisen maailman toista puolta: verkostoitumista. Kauniina esimerkkinä sitoutumisestaan opiskelijayhteisöön Teppo lahjoitti ylioppilaskunnalle rahaa opiskelijajärjestöjen tukemiseen. Nämä varat jaetaan tänä vuonna toiminta-avustusten yhteydessä.

Minun proffaurani on kestänyt tasan kymmenen vuotta. Toivon vuosia vielä tulevan, vaikka henkilö vaihtuisikin.

Teppo, kiitos niistä luennoista elämästä, jotka sain Proffan kellarissa.

Käytetyt lähteet:

Urpo Siiralan ja Eero Eleniuksen puheet 15.9.1956. TYYn pääsihteerin hallussa.

Lempinen Petri: Rakentava ylioppilaskunta. Turun yliopiston ylioppilaskunnan rakennustoiminta ja turkulaisen opiskelija-asumisen juuret. Turku 1997.

TYYn pääsihteeri ja TYS:n hallituksen jäsen
Rauli Elenius