Olet täällä

Osaamisen kärkimaa

Jaa +

Sami-Petteri Seppä | 02.06.2015

Viime viikolla julkaistu hallitusohjelma oli todella surullista luettavaa suomalaisen korkeakoulutuksen ja opiskelijaliikkeen kannalta. 

Jollain tavalla tuntuu, että kaikki sanottava on jo sanottu ja tästäkään huolimatta viesti ei vain mene päättäjillemme perille. Omaan päähäni ei vain mahdu, miten hallitus voi samaan aikaan kertoa panostavansa koulutukseen ja samalla leikata siitä historiallisen suuria summia. Mitä kohtaa tästä en ymmärrä?

Hallitusohjelmassa kuitenkin linjataan hyvin vahvasti suomalaisen koulutuksen nimeen: ”Suomalaisten osaamis- ja koulutustaso on noussut, mikä tukee suomalaisen yhteiskunnan uudistumista ja mahdollisuuksien tasa-arvoa. Suomi on koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkimaa."

Tämänkö teesin varassa hallitus kokee oikeutuksen romuttaa suomalainen korkeakoulujärjestelmä suoraan romukoppaan?

Mikäli haluamme säilyttää suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja rakentaa parempaa tulevaisuutta, tulisi koulutuksen olla vihoviimeinen säästökohde. Yhteiskuntamme muuttuu päivä päivältä enemmän koulutus- ja osaamiskeskeiseksi, jolloin tällaisella leikkauspolitiikalla luomme vain lisää taloudellisia ongelmia tulevaisuudessa. Hyvänä esimerkkinä tästä toimivat esimerkiksi Eu- ja ETA-alueen ulkopuolisille opiskelijoille tulevat lukukausimaksut, jotka eivät pitkällä aikavälillä tuo säästöjä – päinvastoin. Paremman ratkaisun olisi tarjonnut esimerkiksi kotouttamispolitiikkaan tarttuminen ja keskittyminen siihen, miten opiskelijat saadaan jäämään Suomeen vielä opintojensakin jälkeen. Työssäkäyvinä veronmaksajina he maksavat koulutuksensa hyvin nopeasti takaisin.

Korkeakouluilla ja korkeakoulutetuilla on myös yhteiskunnan kannalta suurempaakin taloudellista hyötyä, nopeana esimerkkinä vaikka Aalto yliopiston ympärille muotoutuneen StartUp-scenen kautta.  Tästä leikkaaminen on rehellisesti täysin tyhmää ja lyhytnäköistä.

Suorien koulutusleikkausten lisäksi, hallitus iski poikkeuksellisen rajusti myös opiskelijan kukkarolle. Hallitusohjelmassa opintotukea ollaan leikkaamassa tällä hallituskaudella 70 miljoonaa ja pitkällä aikavälillä 150 miljoonaa.  Tämä tarkoittaa noin viidenneksen leikkausta nykyiseen opintotukibudjettiin. Leikkaukset tarkoittavat auttamatta siirtymistä kohti lainapainotteista järjestelmää säästöjen kohdistuessa juuri opintorahaan taikka asumislisään. Kirsikkana kakun päälle, opintoraha myös päätettiin poistaa indeksistä kokonaan. Yksi y-liikeen pitkäaikaisimmasta tavoitteista oli saada opintoraha indeksisidonnaiseksi ja tässä onnistuttiin vuonna 2011 ja indeksiin se sidottiin elokuussa 2014. Muutaman päivän aikana Suomen hallitus onnistui tuhoamaan vuosien pitkäjänteisen työn tuloksen ja palauttamaan opintorahan inflaation syötäväksi. Opintorahan oltua näin lyhyen aikaa indeksissä, voidaankin puhua paremmin muutaman euron tasokorotuksesta. 

Miksi opintotuesta ei sitten pitäisi leikata? Suomalainen opintotukijärjestelmä on maailmanmittakaavassa hyvin uniikki, mutta pelkästään hyvällä tavalla. Opintorahapainotteinen tuki on yksi keskeisimmistä välineistä koulutuksen tasa-arvon toteutumisessa ja juuri nykymallinen opintotuki mahdollistaa korkeakouluopinnot kaikille ihmisille taustasta huolimatta. Se turvaa osaltaan myös perustuslakiin kirjattua sivistyksellistä oikeutta kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Leikkaukset opintotukeen väistämättä lisäävät koulutuksen periytyvyyttä ja rajaavat korkeakoulutuksen pois tietyiltä ryhmiltä. Vaikka lainapainotteinen opintotuki voi tuntua tasa-arvoiselta ja potentiaaliselta vaihtoehdolta leikkauslistavaihtoehdoissa, siihen siirtyminen romuttaa omalta osaltaan juuri ajatusta tasa-arvoisesta koulutuksesta. Esimerkiksi haluttomuus ottaa lainaa korreloi vahvasti opiskelijan sosioekonomisen taustan kanssa: Isossa-Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan matalatuloisten perheiden lapset kaihtavat muita herkemmin lainaa. Lainapainotteinen opintotuki todennäköisesti lisää roimasti myös opiskelijoiden työssäkäyntiä ja näin ollen se pidentäisi entisestään valmistumista. Paradoksaalista onkin, että hallitus perustelee koulutukseen ja siihen liittyvien sosiaalietuuksien leikkauksia työurien pidentämisellä, vaikka suurin yksittäinen opiskeluita pitkittävä ja valmistumista lykkäävä tekijä on juuri opiskelijan heikko toimeentulo.

Näiden lisäksi mainittakoon vielä opiskelija-asuntojen investointiavustusten poistaminen, joka tulee ennen pitkään näkymään sekä opiskelija-asuntojen määrässä että niiden hinnoissa. Tämä puskista tullut yllätys rokottaa erityisesti pääkaupunkiseutua, jossa on jo nyt isoja ongelmia edullisten opiskelija-asuntojen tarjonnassa. Tämä on jälleen yksi esimerkki, miten hallitus kohdisti miltein kaikki säästökohteensa juuri vähävaraisimpiin ja yhteiskunnan eniten tukea tarvitseviin ryhmiin.

Kiitos sosiaalisen media, ei kukaan ole voinut välttyä hallituspuolueiden räikeiltä vaalilupausten rikkomiselta. Tulevassa hallituksessa istuvien puolueiden poliitikot ilmaisivat vaalien alla hyvin vahvasti kantansa, ettei koulutuksesta tällä vaalikaudella leikata. Nämä lupaukset näytti pitävän pitkälti vaali-iltaan asti. Kiitos tästä.

Vaikka toivo tuntuukin luisuvan yhä kauemmas ja hallitusohjelman kirjauksiin vaikuttaminen voi tuntua tässä kohtaa vaikealta, haluan kuitenkin vielä osoittaa auringonsädettä suuren sadepilven takana. Yhtäkään näistä muutoksista ei voida vielä läpi kuulematta opiskelijaliikettä, ja me todella tulemme käyttämään ääntämme. Opiskelijat ovat jo aiemmin tänä vuonna näyttäneet miten suunniteltuja päätöksiä on saatu vielä joukkovoimalla peruutettua aivan viime hetkillä. Mahdollisuuksia siis vielä on. Muutoksille on lisäksi annettu vasta taloudelliset raamit ja näiden raamien muotoutuessa on opiskelijoiden äänen kuuluttava.

Opiskelijoita ei ole turhaan kutsuttu Suomen tehokkaimmiksi lobbareiksi. On aika jälleen osoittaa joukkomme voima.

Sosiaalipolitiikka
Sami-Petteri Seppä