Olet täällä

Hyödyttömiä kiristyksiä opintotukeen: opiskelijoille 20 opintopisteen vähimmäisvaatimus

Jaa +

Virva Viljanen | 08.05.2014

Suomen hallitus hyväksyi viime viikolla asetuksen, jossa määritellään korkeakouluopiskelijoille 20 opintopisteen vähimmäisvaatimus edellytyksenä opintotuen nostamiselle. Elokuun ensimmäisestä päivästä lähtien opiskelijan opintotuki voidaan lakkauttaa, mikäli opiskelija on nostanut edes yhden kuukauden opintotuen lukuvuoden aikana ja opintoja ei kerrykään vähimmäisvaatimuksen verran seuraavan vuoden heinäkuun loppuun mennessä. Takaisin opintotuen pariin pääsy edellyttää, että opiskelija suorittaa 20 opintopistettä ilman tukea.

Uudistusta perustellaan hatarasti: tavoitteena on tehostaa päätoimista opiskelua ja tukea nopeampaa valmistumista. Ylioppilaskuntaa päätös kuitenkin pöyristyttää. On selvää, että vähimmäisopiskeluvaatimus ei tuota mitään tavoitelluista hyödyistä vaan sotii näitä periaatteita vastaan, kun seurauksena pieniä opintopistemääriä suorittavat opiskelijat ovat suuremmassa vaarassa keskeyttää opintonsa kokonaan.

Uudistuksen jälkeen opiskelijan on entistä tarkemmin laskettava, kannattaako opintotukea nostaa ollenkaan koko lukuvuoden aikana. On kuitenkin ymmärrettävä, että elämässä sattuu ja tapahtuu – kaikkia tulevia elämänmuutoksia on vaikea ennustaa. Esimerkiksi ylioppilaskunnan hallitukseen valitaan aina lukuvuoden keskellä uudet opiskelijat, jotka sitten kuluttavat useita tunteja viikossa luottamustoimessaan ja voivat tuona yksittäisenä lukuvuonna pudota 20 opintopisteen rajan alle. Tästä huolimatta näille opiskelijoille on saattanut kertyä koko opintojen aikana keskimäärin riittävästi opintopisteitä tukikuukausille jaettuna eli vähintään 5 opintopistettä kuukautta kohden. Silti uudistuksen mukaan perusteita opintotuen jatkamiselle ei ole.

Myös opintotuen piiriin takaisinpääsy on vaikeaa, mikäli opintotuen lakkauttamispäätös on kerran annettu. Kun yksi opintopiste vastaa noin 27 työtuntia, 20 opintopistettä tarkoittaa 540 työtuntia. Tämä on huikea työmäärä suorittaa ilman opintotukea ja päätoimiseen opiskeluun palaamiseen syntyy turha pullonkaula. Tässä kohtaa on toki ironista, että opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi vain muutama päivä sitten oman opiskelijatutkimuksensa tulokset, joiden mukaan suurin syy opintojen hidastumiseen on riittämätön toimeentulo. Tutkimuksesta selviää, että 58 prosentilla opiskelijoista on vaikeuksia saada rahat riittämään päivittäisessä elämässään ja valtaosa menoista jakautuu välttämättömiin elinkustannuksiin, kuten asumiseen ja ruokaan.

Kaiken kaikkiaan vähimmäisopiskeluvaatimus on heikkoa koulutuspolitiikkaa. Keinoina on jälleen kerran keppi ilman porkkanaa, kun korkeakouluopiskelijoiden opiskelua yritetään ohjailla tehokkaammaksi sosiaaliturvaetuuksia kiristämällä. Epäilen kuitenkin, ettei taloudellinen ahdinko kannusta valmistumaan nopeammin vaan etäännyttää opiskelijoita yhä kauemmas hallituksen koulutuspoliittisista tavoitteista.


Virva Viljanen
TYYn hallituksen varapuheenjohtaja (sosiaalipolitiikka, yhdenvertaisuus)


Virva Viljanen