Olet täällä

Hyvinvoivasta opiskelijasta hyvinvoivaksi työntekijäksi

Jaa +

Mikko Mononen | 10.03.2014

Julkinen keskustelu kestävyysvajeesta ja työurien pidentämisestä keskittyy usein opintoaikojen lyhentämiseen ja eläkeiän korottamiseen. Opiskelijat ovat tilastoissa, vaikka eivät todellisuudessa, työvoiman ulkopuolella ja heitä haluttaisiin kaunistamaan työllisyyslukuja nykyistä nopeammin. Samalla työurien pidentäminen keskeltä jää vaille huomiota. Työurien keskellä nimittäin on ilmaa, sen kertovat 221 000 työttömän työnhakijan (Työvoimatutkimus) lisäksi sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkettä saavien ihmisten suuri lukumäärä. Sairauspoissaolot yksistään aiheuttavat kansantaloudelle 3 mrd. euron edestä kustannuksia (Työterveyslaitos). Keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää puolestaan laskevat työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvät, joiden keski-ikä vuonna 2013 oli 51,9 vuotta (TELA). Vuonna 2012 täyttä työkyvyttömyyseläkettä sai 192 800 henkilöä (Findikaattori), jolloin puhutaan samoista luvuista kuin työttömien kohdalla.

Ehkäpä kansantalouttamme olisi järkevämpää kasvattaa parantamalla työelämän laatua ja lisäämällä työntekijöiden jaksamista kuin hoputtamalla innovaatiotalouden ja työelämän kannalta tärkeitä taitoja hankkivia opiskelijoita asettumaan ennenaikaisesti taloutemme veturiksi.

On tärkeää huomata, että sairaudesta johtuvat poissaolot ja työkyvyttömyys eivät ole työntekijöiden vika, vaan taustalla olevat syyt ovat moninaisia. Tuskinpa kukaan ennalta suunnittelee sairastuvansa tai menettävänsä työkykyään. Sairauspoissaolojen ja työkyvyttömien ihmisten suuri määrä ei ole myöskään yritysten tai yhteiskunnan tavoite. Ne ovat nykyisen elämäntapamme ja työelämämme rakenteen aiheuttamia negatiivisia ulkoisvaikutuksia, joiden syntymistä voidaan ennaltaehkäistä niin julkisen sektorin, yritysten kuin työtekijöiden omien toimenpiteiden avulla.

Opiskelijoina voimme kiinnittää huomiotamme siihen, että yliopistoissa tehdään riittävästi töitä opiskelijoiden opiskelukyvyn ja työelämävalmiuksien kohottamiseksi. Kyky huolehtia omien voimavarojen riittävyydestä on tärkeä työelämätaito jo itsessään. Hyvä opiskelukyky toimii samalla hyvän työkyvyn perustana. Opiskelutaitojen kehittämisen sisällyttäminen kiinteästi osaksi normaalia opetusta ja tutkintorakenteen pitäminen joustavana ovat merkittäviä toimia opiskelijoiden opiskelukyvyn vahvistamisen kannalta. Vain hyvinvoivasta opiskelijasta voi aikanaan tulla hyvinvoiva työntekijä, joka on hyödyksi itselleen ja yhteisölleen. Vähin, mitä korkeakouluissa voidaankin asian eteen tehdä, on varmistaa se, että korkeakouluista valmistuu hyvinvoivia opiskelijoita, joilla on muiden työelämätaitojen lisäksi kyky huolehtia omasta jaksamisestaan.

Opintoaikojen itseisarvoinen lyhentäminen ja korkeakouluopiskelijoiden työelämään siirtymisen vauhdittaminen ei ratkaise työelämän laatuun liittyviä ongelmia. Työurien pidentäminen vuodella tai kahdella alkupäästä ei automaattisesti johda työurien kokonaisajan pidentymiseen, jos työntekijöiden työssä jaksamiseen ei kiinnitetä huomiota. Tämä työ on aloitettava työurien alkupäästä, opiskelijoista. Jos opiskelijat oppivat jo nuorena tunnistamaan oman työkykynsä rajat ja pitämään huolta omasta hyvinvoinnistaan, on paljon työkyvyttömyyttä jo ennaltaehkäisty. Puhumalla kuitenkin vain opintojen vauhdittamisesta ja jättämällä työelämän laadun huomioimatta pahimmillaan vain siirrämme työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien ihmisten keski-ikää vuodella parilla aikaisemmaksi.

Millä tavalla kestävyysvaje on tarkoitus kuroa umpeen, jos työelämään tulevat vastavalmistuneet maisterit eivät tunnista oman jaksamisensa rajoja ja ovat jo valmiiksi uupuneita? Millä tavalla Suomeen saadaan tulevaisuudessa hyvinvoivia, osaavia ja tuottavia työntekijöitä, elleivät juuri korkeakoulut sellaisia tuota? On paradoksaalista, jos hyvinvointivaltiota pitävät pystyssä pahoinvoivat veronmaksajat. 


Mikko Mononen

Hallituksen viestintä-, kaupunkisuhde-, työelämä- ja yritysyhteistyövastaava


Mikko Mononen