Olet täällä

Vietnamilaista Räntämäessä

Jaa +

Timo Kovala | 26.01.2014

Perjantai-ilta on synkkä, ja pakkanen puree luihin asti. Pimeässä tarpomista ei helpota se, että edellisestä ruokailusta on kulunut jo kuusi tuntia. Kävely jatkuu vielä tovin, kunnes määränpää vihdoin häämöttää. Rappukäytävään astuessa nenääni kantautuu vahvan mausteinen tuoksu, ja tiedän saapuneeni oikeaan osoitteeseen. Kylmyyden tukkimat röörit aukeavat, kun korianterin, inkiväärin ja sitruunaruohon aromit tarttuvat hajunystyröihin.

TYS:n Kuunsillan kerhohuone on varattu tänään vietnamilaisesta kulttuurista ja ruoasta kiinnostuneille. ISTU (International Students of Turku Universities) järjestää kuukausittain illallisia eri teemoittain. Edellisellä kerralla mentiin makumatkalle Yhdysvaltoihin; tällä kertaa vuorossa on Vietnam.

Kerhohuone on pakattu täyteen eri taustoista tulevista ihmisistä. Taustalla soi vietnamilainen musiikki. Puheensorina on valtava, ja joka puolella on uusia kasvoja. Eri kielten kakofonian keskeltä kuulen tuttuni huutavan minua peremmälle. ISTUn tämän vuoden puheenjohtaja, jota kaikki kutsuvat lempinimellä Foxy, kertoo minulle, että tapahtuma oli alun perin suunniteltu 30 hengelle, mutta paikalle osallistujia tulikin lopulta yli 50.

Kerhohuoneen pöydät ja seinät on koristeltu värikkäillä origameilla. Huoneen päähän on katettu seisova pöytä, joka pursuaa aasialaista ruokaa. Pöydältä löytyy muun muassa: tofukastiketta, haudutettua porsaan vatsaa, salaatteja sekä kevätkääryleitä.  Ehdin vaihtamaan muutaman sanan vieressäni seisovan venäläisopiskelijan kanssa, kun hetken päästä Foxy pyytää kaikki vieraat pöytiin.

ISTUn hallitus toivottaa aluksi vieraat tervetulleiksi tapahtumaan sekä esittelee illan kokit. Huoneen päässä seisoo joukko hymyileviä vietnamilaistyttöjä. Kolme heistä on tullut Raumalta asti tätä iltaa varten, ja loput opiskelevat Turussa. Esittelyn jälkeen vieraita pyydetään hakemaan ruokaa pöytäkunnittain.

Vuoroani odotellessa tutustun pöytäseurueeseeni. Vieressäni on kaksi maisteriopiskelijaa, jotka kertovat tulleensa Suomeen korkean teknologiaosaamisen takia. Pöydässäni istuu myös yksi hollantilainen, joka kertoo opiskelevansa Groningenin yliopistossa suomen kieltä. Hän kertoo kiinnostuneensa suomalaisesta kulttuurista ja historiasta jo peruskouluikäisenä. Keskustelu soljuu mukavasti, kunnes pääsemme hakemaan ruokaa.

Ilta jatkuu ilman erityisiä ohjelmanumeroita. Yhdessä muun pöytäseurueen kanssa saamme hyvät naurut katsellessamme, kun venäläinen maisteriopiskelija kamppailee syömäpuikkojen kanssa. Olo on huoleton, ja rankan viikon jälkeen onkin mukava vähän rauhoittua ja keskustella tuntemattomien ihmisten kanssa niitä näitä.

Ajan kuluksi vietnamilaiset esittelevät kulttuuriaan näyttämällä videoita ja kertomalla valokuvin maan historiasta. Hetken ajan voi jopa kulkea mielessään Kaukoidän lämpöön. Ilta tarjoaa paon arjen hektisyydestä ja jatkuvasta kiireestä. Todellisuus kuitenkin iskee viimeistään siinä vaiheessa, kun vahingossa sattuu vilkaisemaan ikkunasta ulos talven pimeyteen.

Kello lähenee yhtätoista. Puheensorina on alkanut laskea ja osa pöytäväestä on jo lähtenyt kotimatkalle. Käyn kiittämässä kokkeja hyvästä ruoasta ja vieraanvaraisuudesta. Saan kotiin vietäväksi joukon vietnamilaisia reseptejä. Illallinen on päättynyt, ja loputkin vieraista valmistautuvat kotiinlähtöön. Kiitän vielä kerran ISTUn hallitusta illan järjestämisestä, puen ulkotakin päälleni ja kävelen ulos hyytävään talviyöhön.

Timo Kovala

Hallituksen kansainvälisten asioiden vastaava


Timo Kovala