Olet täällä

Syö sukkasi, sinä lukukausimaksujen kannattaja!

Jaa +

Petra Peltonen | 25.11.2013

Korkeakoulukentällä yksi loppuvuoden suurista puheenaiheista on koulutusvienti ja sen myötä EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden mahdolliset lukukausimaksut. Muun muassa AYY:n Piia Kuosmanen on kerrannut syitä siihen, miksi ylioppilasliike vastustaa lukukausimaksuja.

Itse päätin tarkastella asiaa niin sanotusti vastustajan näkökulmasta.

Sekä lukukausimaksujen kannattajat että vastustajat näkevät kansainvälisyyden arvona, jota haluamme vaalia ja edistää. Nykyteknologian myötä maapallo kutistuu, emmekä voi poteroitua pieneen Suomeen. Meidän kannattaa itsekin kansainvälistyä. Tämä on tietoinen arvovalinta, jonka teemme ja josta keskustelun molemmat osapuolet ovat jotakuinkin samaa mieltä.

Lukukausimaksukeskustelu lähtee liikkeelle Suomessa opiskelevista kansainvälisistä tutkinto-opiskelijoista. Suomeen tulevat opiskelijat edistävät suomalaisten kotikansainvälistymistä, samalla kun harrastamme tietojemme ja taitojemme vientiä näiden opiskelijoiden kautta heidän kotimaihinsa. Nämä opiskelijat myös elävät ja kuluttavat Suomessa, jolla on kansantaloudellisesti positiivisia vaikutuksia. Kansainväliset tutkinto-opiskelijat ovat siis oiva keino edistää edellä mainittua arvovalintaamme. Miten saisimme lisää näitä opiskelijoita Suomeen?

Lukukausimaksujen sanotaan vakavissaan lisäävän Suomen houkuttelevuutta opiskelumaana ja parantavan tänne tulevien opiskelumotivaatiota. Niin tai näin, jotta ne kaikki Suomeen jonottavat opiskelijat voidaan kouluttaa, koulutusta on vain järjestettävä enemmän.

Koulutuksen järjestäminen vaatii resursseja eli rahaa. Korkeakoulujen rahoitus on jo nyt tiukassa. Toisaalta yliopistojen rahoitusmalli kannustaa tarjoamaan opetusta kansainvälisille opiskelijoille. Kansainvälisyys ei sentään ole niin arvokasta, että vaihtaisimme suomalaisia opiskelijoita kansainvälisiin. Eli opiskelijamääriä täytyy kasvattaa. Ja se edelleenkin maksaa.

Mistä saadaan lisää resursseja? Tehostetaanko eli tehdään enemmän samoilla resursseilla? Muuten hyvä, mutta ei koulutusta järjestetä nytkään hövelisti tuhlaillen.

Mitä jos hankittaisiin lisäresursseja rahastamalla ulkomaisia opiskelijoita sitä koulutusta vastaan, jota heille tarjoamme. He saavat janoamaansa koulutusta ja me kansainvälistymme. Win – win.

Ja johonkin se maksuttomuuden raja on kuitenkin vedettävä, pieni Suomen kansa ei pysty maksamaan koko muun maailman kouluttamista.

(Tämän ajatusketjun jälkeen ylioppilasliike, joka vastustaa EU- ja ETA-maiden ulkopuolisten lukukausimaksuja, näyttää muuten haluavan leikata omasta koulutuksestaan.)

Emme saa kohdella EU:n kansalaisia eri tavalla kuin omiamme ja sen vuoksi lukukausimaksut ollaan tässä vaiheessa rajaamassa EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille. Jos raja vedetään nyt ilman sen suurempia perusteluja, miksei myöhemminkin? Eivät unionin rajat ole kiveen hakatut. Toinen korkeakoulututkinto maksulliseksi!

Lopetan tämän ajatusketjun viemisen enää yhtään pidemmälle, sillä viimeisin alkoi yhtäkkiä tuntua täysin mahdolliselta tulevaisuudennäkymältä. Toivoisin kuitenkin, että lukukausimaksukeskustelussa pohtisimme mahdollisten päätösten seurauksia myös arvonäkökulmista. Maksuttomuus on arvo sinänsä ja rajaa on mahdollista siirtää heti kun se on vedetty.

Maksuttoman koulutuksen päivää vietetään 28.11.

PS. Tämä on allekirjoittaneen hallitusvuoden todennäköisesti viimeinen TYY-blogi. Kiitän sukkien herättämästä mielenkiinnosta!

Petra Peltonen

Hallituksen viestintä-, työelämä- ja kaupunkisuhdevastaava


Petra Peltonen