Olet täällä

Muutama sana tasa-arvosta

Jaa +

| 04.11.2013

Aloitan tämän viikon hyvillä ja huonoilla uutisilla.

Aloitetaan huonoilla. Edustajisto valitsi viime keskiviikon kokouksessaan (10/2013) yliopiston hallituksen opiskelijajäsenet ja yliopistokollegion opiskelijaedustajat. Kumpikaan valinta ei noudattanut sukupuolipariteettia – ei sinne päinkään. Hallitukseen valittiin kaksi miestä ja kollegioon 16 miestä ja 4 naista. Kollegion osalta kaikki hakeneet naiset valittiin, mutta hakeneiden naisten vähäinen määrä puhuu karua kieltään. En ryhdy tarkemmin avaamaan hallitusvalintaan liittyviä epäselvyyksiä, vaan keskityn sen sijaan päätösten vaikutuksiin ylioppilaskunnan edunvalvonnan osalta.

Ylioppilaskunnan poliittisessa linjapaperissa säädetään, että hallinnon opiskelijaedustajien valinnassa noudatetaan sukupuolipariteettia, eli pyrkimystä siihen, että valituista vähintään 40 % on miehiä tai naisia. Ylioppilaskunta on tehnyt tänä vuonna myös kattavan päivityksen yhdenvertaisuusohjelmaan, jossa säädetään sekä TYYn sisäisistä että yliopisto koskevista yhdenvertaisuustavoitteista ja keinoista niiden toteuttamiseen. Edustajiston valinnat sotivat räikeästi päätettyjä periaatteita vastaan. Tämä ei ole ongelmallista ainoastaan edustajiston päätösten linjakkuuden osalta; edustajistolla on toki valta poiketa itse säätämistään ohjelmista. Isoin ongelma piilee ylioppilaskunnan tavoitteiden uskottavuudessa.

Yliopiston hallituksessa istuu kaksi professorien edustajaa, kaksi yliopiston muun henkilökunnan edustajaa, kaksi opiskelijaedustajaa ja neljä yliopistoyhteisön ulkopuolista jäsentä. Jo kahden vuorokauden sisään hallituksen opiskelijajäsenten valinnasta yliopistokollegion sähköpostilistalla kollegion opiskelijajäsenten esitys sukupuolipariteetin noudattamisesta hallituksen ulkopuolisten jäsenten osalta sai vastaukseksi jyrkkää vastustusta ja nasevan kommentin professorilta: ”opiskelijoiden valinnat osoittavat tasa-arvoretoriikan ja -käytännön välistä kuilua ja ristiriitaa.” Yhdenvertaisuuden huomioiminen kaikissa valinnoissa ja sukupuolipariteetin toteuttaminen johtopaikoilla ei saa yksiselitteistä kannatusta, vaan sitä tuetaan ainoastaan siinä määrin, kun laki sitä suoraan ja ehdottomasti velvoittaa. Ylioppilaskunnan näkemys on tähän mennessä ollut, että lain noudattaminen ei ole hyve vaan velvollisuus, jonka jälkeen alkaa varsinainen yhdenvertaisuustyö ja edistykselliset päätökset. Jotta opiskelijat voivat uskottavasti pitää meteliä näistä aiheista, on ensiarvoisen tärkeää, että noudatamme niitä ensin itse. Jos ylioppilaskunnan oma toimintakulttuuri ei muutoin muutu, on ehdottoman velvoittavien kiintiöiden käyttöönottoa vakavasti harkittava.

Äsken mainittu yliopistokollegio valitsi tänään kokouksessaan yliopiston hallituksen ulkopuolisiksi jäseniksi kolme miestä ja yhden naisen – erimielisyyksiä itse valinnan lisäksi herätti se, olivatko toisen naisen valitsematta jättämiselle annetut perusteet riittävän merkittäviä.

Lupasin päättää kirjoitukseni hyviin uutisiin. Tiistaina ja keskiviikkona on edustajistovaalien varsinaiset vaalipäivät. Miksi tämä on hyvä uutinen? No koska jokainen kuntalainen voi käyttää vaaleissa äänioikeuttaan, ja omalta osaltaan pystyy vaikuttamaan siihen, mihin suuntaan ylioppilaskunnan keula osoittaa. Ehdolla on 355 monenkirjavaa ehdokasta, jotka kattavat lukuisat aatesuunnat, kielet, kansallisuudet, sukupuolet, iät, opiskeluvuodet, yhteiskuntaluokat ja likimain kaikki muutkin ajateltavissa olevat ominaisuudet. Ei muuta kun äänestämään!

Heikki Isotalo

hallituksen puheenjohtaja