Olet täällä

Älä huuda mulle

Jaa +

| 23.09.2013

Oletko ikinä miettinyt sitä?


Makaat liian kirkkaassa valossa. Kurkkua kuivaa. Päässä pyörii. Tuntuu kuin jotain pyrkisi ulos kehostasi. Mieleen hiipii etäinen muisto illasta. Sitten hävettää. Jospa vaikka lopettaisi juomisen.


Havahduin keväällä yhtenä tällaisena aamuna ja tajusin että se oli neljäs peräjälkeen. En ollut huomannut dokausiltojen kertymistä, koska oli niin hauskaa. Tapasin kavereita, joiden kanssa oli mahtavaa pyöriä alkukesän illoissa. Jokiranta oli niin kaunis, oli lämmin. Alkukesän öissä on jotain taianomaista. Tuntuu kuin eläisi ikuisesti ja tämä olisi mahtavan loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Tai oikeastaan ei edes tiedosta tätä. Menee vain ja elää hetkessä.


Havahduin toisen kerran ahdistukseen. Oli levoton olo, en halunnut olla paikoillani. Alkuvuosi oli ollut vaikea uudessa työympäristössä ja ihmissuhteiden muutoksessa. En varsinaisesti kokenut surua. Minulla oli hauskaa ja selitin itselleni, että vuosi on opettavainen. Tiesin, että opettavainen tarkoittaa ylä- ja alamäkiä, tunteiden vuoristorataa. Stressasi. Kampanjointi ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen, jatkuva valmiustilassa olo vei jaksamisen äärirajoille. Jos olisin pysähtynyt kuuntelemaan itseäni, olisin varmasti palanut loppuun. Siispä tein kuten olin monesti aiemminkin tehnyt: suljin silmät ja yritin tuulettaa stressin, huolen ja uupumuksen pois päästämällä totaalisesti irti. Perinteisesti tähän kuvioon taitaa monilla kuulua alkoholi.


Opiskelijat juovat paljon. Opiskelu elämänvaiheena on nuoruutta, vapautta, riippumattomuutta, uusien ihmisten tapaamista, mielen ruokkimista, uteliaisuutta ja usein alkoholia. Tapahtumat ovat kosteita ja niitä on paljon. Jatkuvasti opiskelijatoiminnan järjestäjät keskustelevat asiasta ja yritetään kehittää tapoja, joilla opiskelijaelämää saataisiin hieman vähemmän alkoholipitoiseksi, mutta runsaan juomisen ongelma tuntuu istuvan opiskelijakulttuurissamme syvällä. Usein kuulee sanottavan, että tämä on vain elämänvaihe ja valmistumisen myötä työelämään siirtyminen kyllä siistii elämäntavat. Juominen saattaakin vähentyä radikaalisti opintojen loppua kohti mentäessä. Kaikilla silti näin ei käy, vaan runsas alkoholinkäyttö jää tavaksi. Ellei jatkuvaksi tavaksi, niin ainakin keinona lievittää ahdistusta, stressiä ja irtautua hetkeksi arjesta. Yllättävän monilla työpaikoilla tämä on normaali käytäntö perjantaisin: pää täyteen.


Nyt seuraa tärkeä huomio. Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos on juhlissa humalassa. Ei tarvitse laskea jokaista saunakaljaa. Minusta normaalissa alkoholinkäytössä ei ole mitään pahaa. Mutta onko niin, että tarvitset alkoholia? Onko niin, että sitä on juotava saavuttaakseen jotakin – rentoutta, hyvä fiilis, tunne siitä että olet hauska ja miellyttävä? Haluatko turruttaa ahdistuksen sisälläsi edes pieneksi hetkeksi? Tätä mietin itse ja olisi kai hyvä muidenkin miettiä. Erityisesti opiskelijajärjestöjen ihmisillä alkoholi on iso osa tätä oikeasti todella hauskaa harrastusta. Mieltäni askarruttaa: miksi meidän on juotava niin paljon?

Essi Karvonen
Hallituksen varapuheenjohtaja
Sosiaalipoliittinen vastaava


P.S. Tarina otsikon takaa: http://www.youtube.com/watch?v=azt_ShAvAlY