Olet täällä

Näpit irti opintotuesta!

Jaa +

| 18.02.2013

Viime päivinä mediassa liikkuneet huhut opintotuen leikkaamisesta maaliskuun kehysriihessä ovat saaneet opiskelijat varpailleen. On esitetty, että meidän aivan liian pitkään opiskelevien retkujen touhut on saatava kuriin lainarahalla.

Jo keskustelun lähtökohdat kertovat vieraantuneisuudesta ja lyhytnäköisyydestä – puurot ja vellit menevät sekaisin, kun puhutaan toimeentulon leikkaamisesta ja opintoajoista yhtä aikaa. Tiedämme, että toimeentulon kiristäminen johtaa tekemään enemmän töitä, pidempiin opiskeluaikoihin tai kesken jääneisiin tutkintoihin. Jos opintoaikoja halutaan lyhentää, täytyy esimerkiksi koulutusasteelta toiselle siirtyminen tehdä sujuvammaksi.

Viimeisimpiä opintotukikeskustelun älynväläyksiä on ollut tulorajojen poisto. Tämä tietysti kuulostaa hyvältä, koska ahkeraa opiskelijaa pitää kannustaa tulemaan itsenäisesti toimeen ja olla olematta riippuvainen valtion tuesta. Samoin oman alan työkokemus, josta on paljon hyötyä, näkyy yleensä myös vähemmän sydämellisenä ystävänpäivätervehdyksenä Kelalta. Tulorajojen poistoa haikailevat unohtavat yleensä sen, että tämä ihan kiva juttu maksaa muutaman kymmenen miljoonaa euroa vuodessa, eikä ole todellakaan mikään kustannusneutraali vaihtoehto. Se, joka vielä luulee tulorajojen poiston maagisesti lyhentävän opiskeluaikoja, voisi pikkuhiljaa ottaa päänsä pois pensaasta.

Opiskelijan toimeentulo on yksiselitteisesti naurettavan pieni. Ei kukaan meistä vietä luksuselämää, ellei tee reilusti töitä opintojen ohessa. Opiskelijaelämänvaiheen ohittaneiden ystävien elämä tuntuu vieraalta, kun heillä tuntuu olevan varaa shoppailla viikoittain, ostaa elektroniikkaa, ajella omalla autolla tai perustaa perhe. Opiskelijabudjetilla jopa ruokavalio on vaikeaa rakentaa terveelliseksi, koska ruoka on niin kallista. Kun ostaa sosiaalisuuden nimissä olutta, on se pois jostakin muusta. Jospa laittaisinkin ensi viikolla pastan höysteeksi peston sijaan varpaankynsiä?

Opintotuki on työurakeskustelun poliittinen keppihevonen. Oikeat virtahevot olohuoneessa ovat työttömyys, työhyvinvointi ja eläkeikä. Työhyvinvointiin liittyvät oleellisesti muun muassa kysymykset hyvästä johtamisesta ja työyhteisötaidoista. Nämä ovat kuitenkin niin vaikeita ja hitaasti muutettavia asioita, ettei julkisessa keskustelussa juuri toitoteta muuta kuin että näihin on puututtava. Konkreettiset avaukset loistavat poissaolollaan. On paljon helpompaa nostaa tikun nokkaan yksi selkeä leikkauskohde, opintotuki. Poliittista itsemurhaa ei myöskään tarvitse pelätä, koska nuoret eivät äänestä.

Mitä me voimme tehdä opintotuen säilymisen hyväksi? Kabinetteihin on pitkä matka, mutta me opiskelijat voimme näkyä. Emme ole tahdottomia koneiston osia, joiden harteille voi kaataa velkaa loputtomiin. Voimme näyttää, että emme halua opiskella velaksi. Kaipaamme malttia ja pitkäjänteisiä päätöksiä, halveksumme hätiköityjä paniikkiratkaisuja. Opintotuen lainapainotteisuus on tänään lähempänä kuin koskaan aiemmin. Tule TYYn mukaan kampanjoimaan opiskelijan toimeentulon tulevaisuuden puolesta. Näpit irti opintotuesta!
 

Essi Karvonen, hallituksen varapuheenjohtaja