Olet täällä

Lainarahaa ja lukukausimaksuja

Jaa +

| 07.01.2013

Opiskelijaliikkeen kaksi suurinta kammotusta ovat opintotukijärjestelmän muuttaminen lainamalliseksi ja lukukausimaksujen lanseeraaminen yliopistoihin. Nämä kaksi mörköä hyppäsivät silmille heti vuoden käynnistyttyä.

Opiskelijoiden toimeentuloturva on ollut suurennuslasin alla viime vuodesta lähtien kun OKM asetti työryhmän valmistelemaan opintotuen kustannusneutraalia uudistusta, jonka tavoitteena on nopeuttaa valmistumisaikoja. Työryhmä herätti laajaa keskustelua ja huolta niin lehtien palstoilla kuin opiskelijajärjestöjen keskuudessa, sillä suurimmat kompastuskivet opintotuessa, kuten toisen asteen tuen tarveharkintaisuus vanhempien tuloista riippuen sekä opintorahan ja asumislisän yleinen riittämätön taso, ovat ratkaistavissa vain kustannusten maltillisella kasvattamisella.

Työryhmän jäsenten edustamien taustaryhmien ja mielipiteiden kirjo oli laaja, alkaen opiskelijajärjestöistä jotka eivät nähneen laajaa remonttia tarpeellisena aina valtionvarainministeriön edustajaan, joka halusi opiskelijan elävän lainarahalla. Asetettu työryhmä ei ymmärrettävästi onnistunut määritetyssä tavoitteessaan, sillä joulukuussa se joutui esittämään opintotuesta vastanneelle ministeri Arhinmäelle vain kattavaa selvitystä opintotuen ongelmista ja joukkoa vaihtoehtoisia ratkaisumalleja, ilman yhtä selkeää ehdotusta kehittämisen suunnasta. Esitykseen olivat pettyneitä niin ministeri kuin opiskelijajärjestötkin.

Opintotukityöryhmän lässähtänyt tulos oli ennakoitavissa. Täysin puskista tuli kuitenkin joulukuun lopulla kasaan kerätty 119 kansanedustajan allekirjoittama lakialoite EU- tai Eta-alueiden ulkopuolisten kansainvälisten opiskelijoiden lukukausimaksujen lanseeraamisesta suomalaisiin korkeakouluihin. Tai ei täysin puskista, sillä vuodesta 2010 asti on ollut käynnissä lukukausimaksukokeilu, joka tähän mennessä on tuottanut enemmän kustannuksia kuin saatuja lukukausimaksutuloja. TYY on muiden ylioppilaskuntien tavoin vaatinut kokeilua lopetettavaksi ja maksutonta koulutusta myös kansainvälisille opiskelijoille. Aloitteen tehneet kansanedustajat haluavat kuitenkin päinvastaista, koska he katsovat lukukausimaksujen rahoittavan suomalaista korkeakoulujärjestelmää, kasvattavan kansainvälisten opiskelijoiden määrää ja vähentävän suomalaisten verovarojen hukkaan heittämistä. Väite on sekä esimerkkien että tilastojen valossa mieletön.

Kansainvälisen tutkinto-opiskelijan tutkinto kustantaa ammattikorkeakoulussa keskimäärin
24 000 euroa ja yliopistossa keskimäärin 46 000 euroa. Täytyy kuitenkin muistaa että kansainvälisten opiskelijoiden kohdalla säästyy arviolta 140 000 euroa, koska heitä ei täydy huoltaa päivähoidossa sekä kouluttaa peruskoulussa ja lukiossa. CIMO:n kokoaman aineiston mukaan noin puolet kansainvälisistä opiskelijoista jää Suomeen koulutetuksi työvoimaksi ja vielä suurempi osa haluaisi jäädä. Vaikka kattavaa kansantaloudellisia vaikutuksia arvioivaa tutkimusta ei vielä toistaiseksi ole tehty, näiden lukujen pohjalta on ilmiselvää että EU- tai Eta-alueiden ulkopuolisten opiskelijoiden maksuton kouluttaminen maksaa itsensä monin verroin takaisin myöhemmin kerättävien verotulojen muodossa.

Vaikka on tutkimuksia siitä, että tietyissä kulttuureissa maksullisuus yhdistetään laatuun, puhuvat esimerkit lukukausimaksujen käyttöönotosta karua kieltään. Ruotsissa vastaavat lukukausimaksut otettiin käyttöön vuonna 2011, minkä seurauksena EU- ja Eta-maiden ulkopuolisten tutkinto-opiskelijoiden määrä romahti 79 prosenttia. Norjan valtionvarainministeriö on puolestaan laskenut, että lukukausimaksujen käyttöönotto olisi kansantaloudelle tappiollinen.

Kataisen hallituksen kehysriihessä ensi maaliskuussa tullaan siis päättämään opiskelijan näkökulmasta suurista asioista. Meillä on kaikki syy olla turhautuneita päätöksentekoprosessin vastuuttomuuteen, sillä kummankaan, vuonna 2009 toteutetun opintotukiuudistuksen tai seuraavana vuonna aloitetun lukukausimaksukokeilun, tuloksia ei ole ehditty edes kattavasti arvioida. Tämä tarjoaa puolestaan loistavan tilaisuuden tehdä päätöksiä vapaavalintaiset ideologiset lasit silmillään.

Suomen päättäjille voisikin esittää yksinkertaisen suosituksen: viimeistään nyt on aika ottaa järki käteen.

Heikki Isotalo

TYYn hallituksen puheenjohtaja