Olet täällä

Työelämä ja työurat – Kaksi eri keskustelua?

Jaa +

Lauri Miikkulainen | 21.11.2012

Minut kutsuttiin keskiviikkona 21.11. TYYn edustajana antamaan kommenttipuheenvuoro seminaariin, joka kulki otsakkeella ”Tulevaisuuden työelämä – Unelma vai painajainen?”. Seminaari oli miellyttävän korkeatasoinen. Pääpuhujina olivat mm. työministeri Lauri Ihalainen ja Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder.

Ministeri Ihalainen puhui suorastaan kauniisti. Hän painotti voimakkaasti sitä, että ratkaistaksemme haasteet joita työelämä eteemme tulevaisuudessa heittää tarvitsemme pehmeitä keinoja. Tärkeintä on saada jokaisesta uudesta ikäluokasta kaikki mukaan työelämään, löytää jokaiselle yhteiskunnasta oma paikka sekä olla ylipäätään joustava ja eri elämäntilanteita ymmärtävä jotta kukaan ei putoa kelkasta. Mukana puheessa oli runsaasti hallituksen viljelemää tematiikkaa syrjäytymisen ehkäisystä ja nuorten yhteiskuntatakuusta. Ihalainen korosti että tulevaisuudessa tarvitaan joustavia moniosaajia, jotka kykenevät sujuvasti siirtymään työuransa aikana 3-5 kertaa alalta toiselle.

Keskustelin ministeri Ihalaisen kanssa puheenvuoron jälkeen. Totesin että hänen sanansa kuulostivat oikein hyviltä. Keskustelu kääntyi pian työelämän ja koulutuksen väliseen suhteeseen. Kysyin Ihalaiselta, että jos työelämältä vaaditaan joustavuutta ja pehmeyttä, niin mitä vaaditaan työelämään siirtymiseltä tai työelämää edeltävältä koulutukselta? Ihalaisen vastaus oli monisanainen, mutta vapaasti runoillen tiivistettävissä sanoihin: Tehokkuutta! Yhä lisää tehokkuutta!

Hämmennyin. Työelämässä kaivataan moniosaajuutta, ja yhteiskunnan etu on että ihmiset oppivat erilaisia taitoja laajasti, ja ennen kaikkea että järjestelmä on niin joustava, ettei kukaan putoa kelkasta. Silti ainoa määräävä tekijä koulutusjärjestelmästä puhuttaessa on kuinka tehokkaasti se puskee ihmisiä ulos syövereistään.

Ihalainen jatkoi kommentointiaan samaan sävyyn. Puhe työurista tuntui tarkoittavan tehokkuutta, nopeutta ja putkimaisuutta. Puhe työelämästä taas sisälsi kaikkien huomioon ottamista, joustavuutta ja monialaisuutta. Kuulosti siltä, että Ihalaiselle työurien pohdinta on täysin työelämäasioista erillinen keskustelu. Ja että opiskelijan työuran kannalta tärkein asia on saada hänet mahdollisimman nopeasti pois opintojen parista jotta hän voi astua työelämään.

Tuo on sama asenne joka kaikuu monesti opetusministeriön puheissa. Se on mielestäni asenteena äärimmäisen kummallinen, jos päätämme ottaa tavoitteeksemme nuo Ihalaisen yleisesti työelämää kuvailevat teesit.

Fakta: Monille opiskelijoille työura alkaa hyvin tiiviillä tahdilla jo opintojen aikana. Lähes kaikki tekevät opintojensa aikana jotain töitä, mutta esimerkiksi yliopistoissa opiskelevat ehtivät monesti opintojensa loppupuolella työskentelemään hyvin samanlaisissa tehtävissä kuin valmistumisensa jälkeen. Se, että tällaiset opiskelijat saadaan ottamaan paperinsa ulos yliopistosta nopeammin kaunistaa tilastoja, mutta ei ole ihmelääke yhteiskunnan huoltosuhteen muutokseen. Parempi olisi saattaa tilastot realistisiksi, jotta voisimme tarkastella sitä, miten tutkintoja kannattaa aidosti tiivistää.

Fakta: Työurakeskustelu ja työelämäkeskustelu ovat yhden ja saman keskustelun eri puolia. Mikäli haluamme että koko ikäluokka saadaan mukaan työelämään, ratkaisu ei ole tutkinnon tahdin tiukennus niin että ihmisiä tippuu koulutusjärjestelmästä. Mikäli haluamme työuriin joustavuutta ja monialaisuutta, ei ratkaisu ole putkitutkintojen luominen.

Työura- ja työelämäkeskustelu pyrkivät samaan tavoitteeseen: vastaamaan yhteiskunnan kohtaamiin haasteisiin joita muun muassa kestävyysvaje ja rakennemuutokset aiheuttavat. Ne ovat yksi ja sama keskustelu jonka sisällön ja käsitteiden ei tulisi riippua siitä onko äänessä työministeri vai opetusministeri.

Lauri Miikkulainen,
TYYn hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava.


Lauri Miikkulainen