Olet täällä

Pieniä askelia yliopistodemokratian puolesta

Jaa +

Lauri Miikkulainen | 20.09.2012

Neuvostojen aika yliopistossamme on tullut päätökseensä. Turun yliopiston hallitus lakkautti kokouksessaan 19.9.2012  joissain tiedekunnissa yhä toimineet laitosneuvostot. Kyseessä oli kuolevalle annettu armonlaukaus: laitosneuvostot oli jo ruhjottu monilta osin toimimattomiksi vuoden 2010 alussa voimaan tulleen uuden yliopistolain myötä.

Kyseessä on kuitenkin positiivinen uutinen.

Yliopiston demokraattisuus on rapistunut vaihtelevalla tahdilla jo vuosien ajan ja monesti tämän ilmiön pysäyttämiseksi tehty työ on tuntunut lähinnä viivytystaistelulta. Kerrataanpa hieman: yliopistolla opiskelijat, professorit ja muu henkilökunta muodostavat yhteisen akateemisen yhteisön. Kaikki tämän yhteisön osat pääsevät myös päättämään yhteisön asioista. Yliopiston hallintoelimissä vallitsee niin kutsuttu kolmikanta. Sen periaatteeseen kuuluu, että kaikilla kolmella ryhmällä on hallintoelimessä edustus, eikä yhdelläkään ryhmistä ole yksinään siellä päätösvaltaa.

Yliopistolain muutos ravisteli kolmikantaa. Yliopisto siirtyi vahvan johtajan malliin, jossa esimerkiksi rehtori, dekaani tai laitosjohtaja tekee päätöksen, ja kolmikantaisia elimiä kuunnellaan kun muistetaan. Karuin kohtalo oli päätöksenteon ruohonjuuritasolla: laitosneuvostot menettivät päätösvaltansa muuttuen valmisteleviksi elimiksi. Eräät tiedekunnat luopuivat neuvostoista jo tuolloin kokonaan, ja niissäkin tiedekunnissa joissa ne säilyivät, toiminnan taso vaihteli voimakkaasti. 

Miksi laitosneuvostojen lakkauttaminen siis on hyvä asia?

Laitosneuvostot lopetettiin, mutta tilalle ollaan saamassa korvaaja, joka parantanee opiskelijaedustusta näillä hallinnon alemmilla tasoilla. Laitosneuvostojen tilalle perustetaan tiedekunnasta riippuen laitos-, oppiaine- tai oppiaineryhmätasolla toimivia valmistelevia toimikuntia. Päätöselimiä nämäkään eivät ole, mutta niiden tehtävät on määritelty yliopiston johtosäännössä tarkemmin kuin aiempien laitosneuvostojen. Tällä on käytännön merkitystä: nyt uusien toimikuntien on pakko kokoontua aktiivisesti ja aidosti valmistella dekaanin tai tiedekunnan johtokunnan päätettäväksi johtosäännössä määrätyt asiat. 

Monessa tiedekunnassa uudet toimikunnat tuovat hallintoa lähemmäs opiskelijaa. Esimerkiksi kahteen suureen laitokseen jakautuneessa humanistisessa tiedekunnassa niiden perustaminen tarkoittaa sitä, että aiempaa todennäköisemmin tiettyä oppiainetta koskevia asioita ovat mukana valmistelemassa saman oppiaineen opiskelijat.

Ylioppilaskunta teki hartiavoimin töitä jotta uusi johtosääntö saataisiin opiskelijoiden kannalta mahdollisimman hyväksi. Se, että uusien toimikuntien tehtävät yksityiskohtaisesti määritellään johtosäännössä ja että ne on ylipäätään määrätty kolmikantaisiksi, olivat molemmat TYYn läpi ajamia ehdotuksia. Edunvalvonnallisesti ylioppilaskunta saavutti siis voiton.

Monta haastetta on vielä edessä: seuraavaksi on taattava että työryhmät toimivat myös käytännössä. Tässä työssä TYYllä on apuna se, että uusi rehtorimme on ilmaissut voimakkaasti tukevansa yliopiston yhteisöllisyyttä ja opiskelijoiden ottamista mukaan päätöksentekoon.  Tarkkaa päivämäärää toimikuntien työn alkamiselle ei myöskään ole vielä asetettu, eikä vielä ole edes selvää miten opiskelijaedustus uusiin valmisteluryhmiin valitaan. Kokonaisuutena uuden johtosäännön hyväksyminen on kuitenkin pitkästä aikaa positiivinen uutinen yliopistohallinnon edustuksellisuuden saralla. Yksi hoiperteleva askel kohti yliopistoa jossa opiskelijan ääni kuuluu.

Lauri Miikkulainen
TYYn hallituksen koulutuspoliittinen vastaava


Lauri Miikkulainen