Olet täällä

Voi pojat, nyt pääsee äänestämään!

Jaa +

Lauri Lahoniitty | 01.11.2011

Hei, sinä! Niin, juuri sinä. Oletko jo äänestänyt? Miten niin missä? Edustajistovaaleissa tietenkin.
Turun yliopiston ylioppilaskunnassa, tai tuttavallisemmin TYYssä, käydään 1. ja 2. päivä tätä marraskuuta edustajistovaalit, joissa yliopisto-opiskelijat valitsevat itselleen keskuudestaan edustajat tarkoituksenmukaisesti nimettyyn edustajistoon, joka on ylioppilaskunnan ylin päättävä elin.


Näissä vaaleissa edustajiston jäsenen kunniasta kisaa kaikkiaan 313 ehdokasta, joista vain 41 valitaan. Ennakkoon kävi äänestämässä 21,8 % ylioppilaskunnan äänivaltaisista jäsenistä, eli noin 3000 henkeä. Viime edustajistovaaleissa kokonaisäänestysprosentti oli 33 %.


Eikö olekin kummallista, että ylioppilaskuntansa asioista on kiinnostunut vain yksi kolmasosa opiskelijoista? Korkeimmillaankin äänestysaktiivisuus on olemassa olevien tilastojen mukaan ollut vuonna 1957, jolloin 1226 äänioikeutetusta opiskelijasta äänensä antoi 65,5 %. Edes yleisesti varsin politisoituneina pidettyinä vuosina 60–70-lukujen vaihteessa ei ylletty näihin lukemiin, vaikka lähellä käytiinkin. Nykyisenkaltaista (eli hieman yli 30 %) äänestysprosenttia olemme saaneet ihastella jo 1980-luvun alusta saakka.


Missä se ongelma sitten on? Vai onko meillä edes ongelmaa? Kenties asiat ovat tosiaankin niin hyvin, että valtaosa opiskelijoista ei näe sen suurempaa tarvetta olojensa kohentamiseen. Äänestysprosentin muutoksia ja pieniä liikahduksia tutkitaan valtakunnantasolla hyvin tarkasti, ja tulkintoja näiden muutosten syistä on monia. Yksiselitteistä syytä on tietysti mahdotonta löytää.


Ehkä me opiskelijat olemme hukkuneet jonkinlaiseen fatalismiin politiikan ja erityisesti korkeakoulupolitiikan suhteen. ”Miksi äänestäisin, kun ei mikään kuitenkaan muutu.” Toivottavasti kukaan ei ihan oikeasti ajattele näin. Missä ihmiskunta olisi, jos jokainen meitä edeltänyt sukupolvi olisi ajatellut samoin?


Tai kenties kyse on apaattisuudesta. Eihän sitä nyt aina jaksa tällaisten hömpötysten vuoksi vaivautua. Äänestyspaikkakin on niin kaukana/ei riittävän lähellä. Ja kuka niistä ehdokkaista nyt selvää ottaa, siihen kuluu ainakin pari tuntia. Teille minä sanon samaa kuin ala-asteen opettajani minulle päättäessäni jättää pinaattikeiton syömättä: ”Ajattele kehitysmaiden lapsia, jotka saavat syödäkseen vain multaa ja kärpäsiä.” Niinpä, palauttakaa mieliinne vaikkapa Tunisia, jossa ihmiset joutuivat tosissaan taistelemaan saadakseen äänensä kuuluviin. Aidosti kattava kansalaisyhteiskuntamme on yksi maailman toimivimmista, eikä sitä tulisi ottaa itsestäänselvyytenä.


Ylioppilaskuntatasolla on jo kuitenkin pitkään ajateltu, että omissa vaaleissamme suurin osa äänioikeutetuista jättää äänestämättä, koska he kokevat panokset suhteellisen pieniksi. Mutta äänestäisitkö sinä, jos ylioppilaskuntasi päättäisi ajaa Finlandia-hymniä Suomen kansallislauluksi? Äänestäisitkö sinä, jos ylioppilaskuntasi päättäisi ajaa Suomea NATO:n jäseneksi? Äänestäisitkö sinä, jos ylioppilaskuntasi päättäisi lakkauttaa jäsenmaksun? Äänestäisitkö sinä, jos ylioppilaskuntasi päättäisi rakennuttaa itselleen kongressi- ja kylpyläkeskuksen?


Ylioppilaskuntasi edustajisto voi tehdä mitä tahansa yllä olevista. On sinun asiasi päättää pitäisikö sen tehdä niin. Äänestä.


Itse asiassa tee se nyt (jos luet tätä keskiviikon jälkeen, pahoittelen myöhästymistäsi ja kehotan sinua siirtymään suoraan allekirjoitukseen, jotta tiedät ketä syyttää elämäsi ongelmista).
Minä voin odottaa sen aikaa, kun klikkailet tiesi sähköiseen äänestykseen tästä.

Vain muutama painallus ja olet tehnyt sen, mihin viimeksi kaksi kolmesta opiskelijatoveristasi ei kyennyt.

...
Valmista?


Hyvä, olet siis äänestänyt. Onnittelen sinua osallistumisesta demokraattisen yhteiskunnan kauneimpaan prosessiin. Nyt saat valittaa.

Lauri Lahoniitty
Keskusvaalilautakunnan varapuheenjohtaja


Lauri Lahoniitty