Olet täällä

Kolmen kuukauden muisti

Jaa +

| 09.04.2009

Niin pitkälle kuin katu kurottaa

kuun synteettisessä otteessa

kuiskaillen kuun loitsuja,

liukenevat pois muistin lattiat

ja kaikki sen selkeät suhteet ,

sen jakaumat ja täsmenteet,

jokainen ohittamani katulyhty

lyö kuin fatalistinen rumpu

       - T.S. Eliot (suom. Pentti Saaritsa)

Mietimme joka hetki useita eri tehtäviä, velvollisuuksia, ajankohtaisaiheita, numerosarjoja, mielipiteitä. Päämme täydennetään uusilla aiheilla ja tyhjennetään vanhoista. Kun pöly laskeutuu niiden päälle, kuka niitä muistaa paremmin kuin Eliot öistä kotimatkaansa.

Joku voisi arvioida, että kuluva valtiollinen hallituskausi tullaan muistamaan talouden taantumasta, Lex Nokiasta, eläkeikäkeskustelusta ja yliopistolain uudistuksesta. Suuria muutoksia, joista keskustellaan lähes päivittäin, joiden parissa jotkut tekevät päivätyötänsä ja joista lähes jokaisella on mielipide. Tuskinpa kuitenkaan muistetaan. Kun seuraaviin eduskuntavaaleihin päästään 2011, yksikään näistä aiheista ei ole pinnalla, taantumaa ehkä lukuunottamatta. Ja jos sekin taittuu optimististen arvioiden mukaisesti vuoden sisään, ei siitäkään ole enää vaaliteemaksi.

Poliittinen muisti ei ole pelkästään lyhyt, vaan olematon. Ennen vanhaan - kun uutiset luettiin vasta seuraavana päivänä lehdestä - poliittisen muistin sanottiin olevan kolme kuukautta. Talouden taantuma on jo onnistunut pysymään otsikoissa vuoden alusta, mutta muut uutiset tuolloin olivat ulkomaita ja tasa-arvoa, Obamaa, Afganistanin vaalivalvontaa ja eduskunnan häirintäkohua. Kuka niitäkään enää muistelee?

Eräässä haastattelussa kadunihmisiltä kyseltiin, mistä vuosituhantemme ensimmäinen kymmenys muistetaan. Ihmiset olivat suloisen yksimielisiä, että tsunamista. Kysely tehtiin vuoden 2005 alussa. Nyt moni ei varmaankaan vastaisi samoin. Entä kuka muistaa, mistä ylioppilaskunnassa keskusteltiin kolme kuukautta sitten, kaksi vuotta sitten? Kahden vuoden takaisten muistelijoita pidetään vanhoina jäärinä, vaikka senaikaisilla asetelmilla vielä virallisesti vuoden loppuun istuva edustajisto valittiin ja samaa poliittista linjapaperia me hallituksessa päivittäin noudatamme, parhaan kykymme mukaan.

Edustajistovaalien pöly alkaa nyt laskeutua. Kuluu reilusti yli kolme kuukautta, että uudet edaattorit pääsevät toteuttamaan vaalitavoitteitaan. Muistaako moni silloin miksi äänesti omaa ehdokastaan? Mitkä olivat ne keskeiset tavoitteet, joita ajamaan sitä halusi ehdokkaansa lähettää? Ovatko ne relevantteja loppuvuodesta 2011, kun vaalikausi loppuu? Toivottavasti. Tarvitsemme politiikkaa, joka ulottuu lyhenevän poliittisen muistin yli. Kaikkea tärkeää ei voi tehdä nopeasti.