Istuimme keväällä oluella ja nimesimme Paavo Lipposen innoittamana ylioppilaskunnan intellektuelleja. Oma arvioni oli, että intellektuellit viettävät opiskeluaikansa jossain muualla kuin ylioppilaskuntatoiminnassa. Tämä väite on harvinaisen helppo huomata todeksi kun meitä koohoja täällä katsoo.
Huomion oli kuitenkin tarkoitus kritisoida enemmän arveluttavaa tapaa listata intellektuelleja ja henkilöidä ajattelua kuin kyseenalaistaa TYYn toimijoiden älyä. Samalla tulin vaivihkaa kärjistäneeksi kaksi erilaista tapaa suuntautua maailmaan.
Intellektuellin asemaa tavoittelevat keskittyvät olemaan oikeassa laajoissa kysymyksissä ja välttämään kaikenlaista kompromisseissa ryvettymistä ja pikkunäpertelyä. Ylioppilaskuntaan hakeutuvat pyrkivät maksimoimaan oman välittömän vaikutuksensa asioihin. Onneksi kuitenkin molemmat ovat pääsääntöisesti joko hankalia narsisteja tai aidosti kiinnostuneita ympäroivistä asioista.
Ylioppilaskuntatoiminnan sisältämät loputtomat kompromissit ja rakenteiden ylivalta imevät pahimmillaan periaatteet kuiviin ja köyhdyttävät ajattelua. Tästä kielii osaltaan myös Suomen ylioppilaskuntien liiton nyökyttelylinja. Tämä ei kuitenkaan ole väistämätöntä. Ylioppilaskuntatoiminta voi yksilön tasolla myös kirkastaa omia kantoja ja monipuolistaa näkökulmia. Itse suhtauduin ennen suurella varauksella muun muassa porvareihin, reduktionisteihin ja tuleviin juristeihin.
Huolimatta ideologisista ja tieteenteoreettisista ristiriidoista sekä elämänkatsomuksellisista ennakkoluuloista, vuoden kestänyt yhteistyö näitä mainittuja nimikkeitä kantavien ihmisten kanssa on ollut miellyttävää. Olen edelleen sitä mieltä, että he ovat monessa kohtaa väärässä ja kummallisia, mutta tätä nykyä arvostan heitä ja tehtyä yhteistyötä, jota ovat edellyttäneet epätodennäkoisetkin synteesit.
En tiedä, ovatko tehdyt kompromissit, tai keskittyminen yksityiskohtiin ryvettäneet minua älyllisesti, koska lähtötasokaan ei ollut kehuttava. Oma vieno toiveeni on kuitenkin, että myös ne tinkimättömämmät ajattelijat osallistuisivat TYYn toimintaan ja puhaltaisivat ryhdistävää arroganssia koko ylioppilasliikkeeseen.
SAARA UOTILA
Kirjoittaja on TYYn hallituksen kv- ja ympäristövastaava
Julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehden numerossa 18/2008
