Olet täällä

Vetoomus mielenterveyspalveluiden rahoituksen puolesta

Jaa +

Kannanotto | 21.11.2018

Nuoruus ja nuori aikuisuus on monien mielenterveyshäiriöiden tyypillinen alkamisikä. Jopa kolme neljästä ihmisillä ilmenevistä mielenterveyden häiriöstä puhkeaa ennen 25 vuoden ikää.

Viimeksi vuonna 2016 toteutetun korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen (KOTT) mukaan diagnosoidun masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön osuus on noin kolminkertaistunut opiskelijoilla vuodesta 2000 alkaen. Tämä johtunee osittain korkeakouluopiskelijoiden palveluiden saatavuudesta ja palveluihin hakeutumisesta. Kuitenkin 16% KOTT:iin vastanneista kärsii päivittäin jostain psyykkisestä oireesta, kuten ahdistuksesta, masennuksesta tai unettomuudesta. Yli viidesosa opiskelijoista kokee mielialansa, tulevaisuuden suunnitelmansa tai omat voimansa ja kykynsä heikoiksi. Samalla opiskelijoiden toimeentulo on heikentynyt ja epävarmuus tulevaisuudesta lisääntynyt.

Mielenterveyspalveluihin hakeutuminen alkaa pääsääntöisesti omalta terveysasemalta, yksityiseltä lääkäriasemalta, terapeutilta tai yliopisto-opiskelijoiden tapauksessa YTHS:ltä. Hoitoon pääsyssä on suurta alueellista vaihtelua, ja lääkäriajan saaminen voi mennä kuukausien päähän. Näiden kuukausien aikana henkilön toimeentulo voi olla uhattuna, mikäli hän ei kykene työntekoon tai opiskeluun – puhumattakaan pitkästä kuntoutumisprosessista diagnoosin saamisen jälkeen. Hoitoon hakeutumiseen ja psykiatriseen sairastavuuteen liittyy edelleen stigmaa, minkä vuoksi moni hakeutuu terveyspalveluiden pariin vasta tilanteen kriisiydyttyä, esimerkiksi päivystyspoliklinikan kautta. Pahimmassa tapauksessa ensimmäinen kontakti terveyspalveluihin on itsemurhayritys.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suomalaisessa nuorten aikuisten väestöotantatutkimuksessa 40 %:lla oli ollut vähintään yksi mielenterveyshäiriö elämänsä aikana ja 15 %:lla oli jokin ajankohtainen häiriö. Tavallisimmat elämänaikaiset mielenterveyshäiriöt olivat masennustila, päihdehäiriö ja ahdistuneisuushäiriö. Vakavat mielenterveyden ongelmat ovat ennen kaikkea inhimillinen tragedia, mutta myös yhteiskunnalle taloudellisesti kestämätön tilanne. Yhden syrjäytyneen nuoren arvioidaan maksavan yhteiskunnalle jopa 1–1,4 miljoonaa euroa. Yhteiskunnalla ei ole varaa laiminlyödä mielenterveyden ja varhaisen tukemisen palveluita.

Mielenterveyttä tulee tarkastella laaja-alaisesti osana eri ikäisten ihmisten elämää. Ennen kaikkea tulee panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin ja tehdä niiden pariin hakeutumisesta mahdollisimman helppoa.  Niiden tulee olla laadukkaita ja nopeasti saatavilla. Tutkimusten mukaan mielenterveyden ongelmien, päihteiden käytön ja syrjäytymisen välillä on havaittu yhteys. Siksi kaupungin tulee panostaa päihdetyöhön ja ennaltaehkäiseviin toimiin kuten nuorisotoimen palveluihin. Lisäksi taiteella ja kulttuurilla on todettu olevan positiivinen vaikutus ihmisen mielenterveyteen.

Konkreettisia tapoja tilanteen parantamiseksi on monia. Koulupsykologien määrän lisääminen nopeuttaisi ensikätisen avun saamista ja madaltaisi opiskelijoiden kynnystä hakeutua avun piiriin. Myös esimerkiksi ”walk-in”-mentaliteetilla toimivien matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden perustaminen todennäköisesti kannustaisi opiskelijoita hakemaan apua varhaisemmassa vaiheessa. Mielenterveyspalveluiden taloudellinen perustaa tulisi vahvistaa ja näin ollen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin määrärahoja lisätä, erityisesti mielenterveyspalveluiden osalta. Toivomme, että kaupunki kannustaa puhumaan mielenterveydestä avoimesti, ja näyttää organisaationa esimerkkiä kaikille toimijoille mielenterveyden kunnioittamisessa eri yhteisöissä. Meillä kaikilla on mielenterveys.

Me allekirjoittaneet vetoamme päättäjiin mielenterveyspalveluiden riittävän rahoituksen sekä palveluiden saatavuuden puolesta.

Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto 2018-19