Olet täällä

Mistä on hyvä KEHY-hanke tehty? – TYYn oma KEHY-hanke Wixarika-yhteisöjen kanssa Meksikossa

Jaa +

Uutinen | 7.11.2016

Teksti Outi Hakkarainen ja Noora Mäkelä, Kuvat Satu Nurmi

Yhteistyötä wixarikojen kanssa jo kahden vuosikymmenen ajan

”Tärkeää on olla tuputtamatta omasta mielestä fiksuja ratkaisuja, joilla ei välttämättä ole toteutumisedellytyksiä kohdealueella ja kaiken kaikkiaan osata kuunnella ja olla aito tasa-arvoinen kumppani.”

Ylioppilaskunnalla on kaksi pitkäaikaista kehitysyhteistyön tukikohdetta. Lahjoituksilla tuetaan yhdistystä nimeltä Zimbabwen Aids-orvot ja toinen kohde on TYYn oma hanke, jonka tavoitteena on wixarika-alkuperäiskansan koulutuksen kehittäminen ja heidän yhteisöjensä kestävän kehityksen edistäminen. Ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset näkökulmat on kestävässä kehityksessä huomioitu niin, että ihmisten nykyiset tarpeet voidaan tyydyttää tulevaisuuden resursseja tuhoamatta.

TYY on tehnyt yhteistyötä wixarikojen kanssa jo kaksi vuosikymmentä. TYY aloitti Ympäristö ja kehitys -järjestön kumppanina vuonna 1997 yhteistyön meksikolaisen AJAGI-järjestön (Asociación Jalisciense de Apoyo a los Grupos Indígenas A.C.) kanssa. AJAGI perustettiin 1990-luvun alussa tukemaan wixarika-yhteisöjä niiden pyrkimyksissä saada laillisesti takaisin maa-alueet, joita korruptoituneet viranomaiset ja lähistön karjatilalliset olivat vuosikymmenten saatossa niiltä laittomasti vieneet. Pian perustamisensa jälkeen AJAGI alkoi wixarikojen pyynnöstä tukea myös wixarika-kulttuuriin soveltuvien koulujen perustamista läntisen Sierra Madren vuoriston vaikeakulkuisilla seuduilla sijaitseviin yhteisöihin.

Aluksi Ympäristö ja kehitys toteutti hankkeen, TYY keräsi omarahoitusta ja vastasi hankkeen tiedotuksesta. Vuodesta 2001 yhteistyö AJAGIn ja wixarikojen kanssa on ollut TYYn omaa kehitysyhteistyötä. Käytännössä kolmivuotisia hankkeita ovat hoitaneet TYYn kansainvälisten asioiden asiantuntija ja kullekin hankkeelle palkattu osa-aikainen projektikoordinaattori. Meksiko-hankkeen taustoista löydät lisätietoja TYYn nettisivuilta, myös tämä Ulkoministeriön hieman vanhempi juttu kuvaa hyvin taustoja ja yhteistyötä AJAGIn kanssa.

Kuvassa: TYYn nykyisessä hankkeessa tuetaan koulua Nueva Colonian kylässä.

TYYn nykyinen hanke tukee wixarikoja Jaliscon osavaltiossa

Wixarikat asuvat läntisessä Meksikossa neljän osavaltion alueella: Nayaritin, Jaliscon, Zacatecasin ja Durangon. Wixarikojen alueet kattavat noin 4150 neliökilometriä. Wixarikoja arvioidaan useimmiten olevan noin 30 000 – 40 000. Meksikossa on yli 60 alkuperäiskansaa. Wixarikat ovat yksi niistä, jotka ovat parhaiten säilyttäneet omat perinteiset uskomuksensa ja kääntyneet vähiten kristinuskoon. Meksiko on yksi harvoista maailman maista, jotka ovat ratifioineet YK:n työjärjestön ILOn artiklan 169. Artikla turvaa alkuperäiskansojen oikeuksia toimeentuloon ja siten niihin maa-alueisiin, joita ne ovat vuosikymmeniä tai vuosisatoja asuttaneet. Suomikaan ei ole tuota artiklaa ratifioinut saamelaisalueiden maakiistojen takia.

TYYn jäsenmaksun yhteydessä maksettavan tukimaksun lisäksi TYY on kerännyt hankkeelle rahoitusta järjestämällä KEHY-lounaita ja keksimällä muita varainkeruumenetelmiä. Omarahoituksen kerääminen on ollut etenkin TYYn Kehitysyhteistyösiiven vastuulla. Suurin osa rahoituksesta eli noin 85 prosenttia on kuitenkin tullut ulkoasiainministeriön kansalaisyhteiskunnan yksiköstä. Hankkeen taustalla ovat siten olleet myös Suomen kehityspolitiikan suuntalinjat. Suomen nykyinen hallitus päivitti kehityspoliittisen selonteon helmikuussa 2016, ja lisää kehityspolitiikasta löytyy UM:n sivuilta.

Meksiko-yhteistyön viimeinen kolmivuotinen hanke ajoittuu vuosille 2014–2016. Ulkoministeriö on myöntänyt TYYlle luvan jatkaa hankkeen aktiviteetteja vielä keväällä 2017, jotta hankkeen pitkäkestoiset tavoitteet voitaisiin paremmin saavuttaa. Tämän jälkeen hankkeen toteutus Ulkoministeriön tuella päättyy, mutta TYY pohtii yhteistyömahdollisuuksia wixarikojen parissa myös hankkeen päätyttyä.

Kuvassa Työskentelyä hankekumppani AJAGIn toimistolla.

Haastattelussa TYYn Meksiko-hankkeen koordinaattori Outi Hakkarainen

Haastattelin hankkeen koordinaattoria Outi Hakkaraista kehitysyhteistyöstä, Meksiko-hankkeesta ja sen lopettamisesta. Päätoimisesti Outi työskentelee suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestössä Kepassa ohjelmasuunnittelijana.

Ensinnäkin yleisesti, mistä on hyvä kehitysyhteistyöhanke tehty? Mitkä on ne pääasiat mitkä on aina huomioitava?

”Tärkeintä on pyrkiä vastaamaan johonkin sellaiseen tarpeeseen tai kehitysongelmaan, jonka hankkeen kohdealueen ihmiset ovat ilmaisseet ja jonka täyttämiseen tai ratkaisemiseen tarvitaan ulkopuolista apua. Aina on pyrittävä mahdollisimman tarkkaan ymmärtämään kohdealueen toimintaympäristö ja tunnettava hankekumppanin tavoitteet ja taustat. Tärkeää on olla tuputtamatta omasta mielestä fiksuja ratkaisuja, joilla ei välttämättä ole toteutumisedellytyksiä kohdealueella ja kaiken kaikkiaan osata kuunnella ja olla aito tasa-arvoinen kumppani. Kehityshankkeelle saatu taloudellinen tuki tulee nähdä resurssina, jota hankekumppanit yhdessä vastuullisesti käyttävät, yhdessä sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Rahasta ei saisi tehdä vallan välinettä, jolla pohjoisen kumppani määrittää yhteistyön agendaa. Vahva paikallinen omistajuus on kehitysyhteistyöhankkeiden onnistumisen ehdoton edellytys.” 

Tuliko ne huomioitua myös Meksiko-hankkeessa?

”Edellä mainitsemani asiat ovat hienosti täyttyneet TYYn hankkeessa. AJAGI-järjestön lähtökohtana on alusta asti ollut tarttua wixarika-yhteisöjen perimmäisiin ongelmiin ja edetä niiden ratkaisemisessa yhteistyössä wixarikojen kanssa siten, että wixarikat oppivat itse hiljalleen tuntemaan omat oikeutensa ja puolustamaan niitä. AJAGIn perustajajäsenet tarttuivat maakysymykseen, koska olivat wixarika-yhteisöissä muun muassa lääkäreinä ja biologeina työskennellessään nähneet nimenomaan maakiistojen olevan muiden ongelmien ratkaisun avain. He huomasivat, ettei ravitsemuksen tai terveyden ongelmia voitu ratkaista kestävästi ellei ensin ratkaistu wixarikojen radikaalisti loukattuja maaoikeuksia. Koulutuksen osalta AJAGI aktivoitui nimenomaan wixarikojen pyynnöstä.”

Mistä hanke sai muuten alkunsa?

”Päädyin aikanaan suosittelemaan AJAGI-yhteistyötä TYYlle kun olin osana tutkimukseni kenttätöitä AJAGIin tutustunut ja nähnyt miten pienillä resursseilla se teki erittäin sitoutunutta ja perustavanlaatuisen tärkeää työtä alkuperäiskansan oikeuksien puolesta. Totesin, että tuolle kansainvälisestikin poikkeukselliselle työlle on saatava hankittua taloudellista tukea. Sattumalta kuulin eräältä ystävältäni TYYn etsivän kehitysyhteistyöhanketta ja otin oitis pääsihteeriin yhteyttä.”

Meksikohankkeella on vuosien mittaan ollut erilaisia tavoitteita koskien mm. kestävää metsänkäyttöä ja koulutusta. Viimeisen jakson tavoite on ollut saada wixarika-yhteisön lukio osaksi Meksikon valtion julkista koulujärjestelmää.

Miltä näyttää, saavutetaanko tavoite ja mitä sille käy hankkeen loputtua?

”Tämä on erittäin kimurantti kysymys ja sitä on ollut vaikea Suomesta käsin täysin ymmärtää. Hiljattain TYYn kansainvälisten asioiden asiantuntijan kanssa tekemämme hankematkan aikana pystyimme käymään selventäviä keskusteluja niin AJAGIn, Santa Catarinan yhteisön koulukoordinaattorin ja opettajien sekä ITESO ja UdeG-yliopistojen edustajien kanssa. Meksikon kouluhallinto on melkoisen monimutkainen organisaatio, jossa on monia erilaisia osin päällekkäisiä instituutioita, jotka ovat osin julkishallinnollisia ja osin yliopistoihin kytkeytyviä. Vastaus kysymykseesi on, että tavoitetta ei todennäköisesti saavuteta ainakaan lähiaikoina, sillä Meksikon opetushallinnon virkamiehet suhtautuvat entistä nihkeämmin alkuperäiskansojen koulujen virallistamiseen ja koska Santa Catarinan yhteisö vastusti osavaltion viranomaisten yhteisön alueelle suunniteltua tiehanketta. Kielteinen asenne ei silti ole välttämättä huono asia. Valtion kouluna opettajien palkkaus olisi turvattu, mutta samalla valtion vaikutus opetussuunnitelmaan olisi huomattava.”

Mikä olisi sitten hyvä ratkaisu?

”Ideaalein ratkaisu olisi se, että Santa Catarinan yhteisö saisi jostain täysin pyyteetöntä taloudellista tukea omalle lukiolleen vähintään 5-10 vuodeksi, joiden aikana he voisivat omaehtoisesti kehittää oman pedagogisen mallinsa wixarikojen ja myös muiden alkuperäiskansojen lukiotasoiselle opetukselle. Tämä on heidän oma haaveensa. Tällaista tukea ei kuitenkaan ole näköpiirissä ja siten vaihtoehdoksi on alkanut valikoitua julkisen UdeG-yliopiston (Universidad de Guadalajara) pilottikouluksi ryhtyminen, UdeG on kehittämässä omaa alkuperäiskansoille räätälöityä lukiomallia, jossa teoreettisiin aineisiin lisätään merkittävä määrä käytännön aineita, kuten käsitöitä ja metsänhoitoa alkuperäiskansojen omaan kulttuuriin soveltuen. Pakettiin kuuluu uuden koulurakennuksen lisäksi myös UdeG:lle luovutettua pedagogista valtaa, joten Santa Catarinan oman koulun opettajat suhtautuvat asiaan ristiriitaisesti.”

Tällä hetkellä Suomen hallituksen näkökulma on kriittinen kehitysyhteistyötä kohtaan, mikä on näkynyt konkreettisesti kehitysyhteistyöleikkauksissa. Monet kansalaisjärjestöt ovat joutuneet lopettamaan hankkeitaan. Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen eli Kepan selvityksen mukaan satoja hankkeita on lopetettu ja yli miljoona ihmistä jäänyt ilman apua.

Johtuuko myös tämän hankkeen lopettaminen kehy-leikkauksista? Vai miksi hanke loppuu nyt?

"Huomattavat ja nopealla aikataululla tehdyt kehy-leikkaukset ovat erittäin ikävä asia ja niillä on odotetusti ollut paljon kielteisiä vaikutuksia eri puolilla globaalia etelää. Ministeriö on parhaillaan arvioimassa kolmessa vaiheessa kaikkien ohjelmatukea saavien, niin sanottujen kumppanuusjärjestöjen sekä erityissäätiöiden ja kattojärjestöjen toiminnan vuosina 2016 ja 2017. Ensimmäisen vaiheen hiljattain julkistetut tulokset olivat kansalaisjärjestöille hyvinkin myönteiset. Olisi ollut hienoa jos hallituksella olisi ollut hiven enemmän malttia tässä asiassa ja leikkaukset olisi toteutettu giljotiinimaisen toiminnan sijaan sisällöllisillä painotuksilla ja suunnitelmallisesti porrastaen.

TYYn wixarika-hankkeeseen kehy-leikkauksilla ei kuitenkaan ole ollut suoraa yhteyttä. Jo kaksi vuosikymmentä jatkunut hankeyhteistyö oli tulossa tiensä päähän monestakin syystä. Ylioppilaskuntien parissa on syntynyt ajatus yhteistoiminnasta kehitysyhteistyön saralla ja TYY on ollut aktiivisesti mukana tämän ajatuksen pohtimisessa. Myös AJAGI-järjestön toiminta on muutoksessa, sillä wixarikat ovat entistä koulutetumpia ja siten entistä kyvykkäämpiä ja myös halukkaampia ajamaan itse omia asioitaan.

Wixarika-yhteisöissä toimimisen sijaan AJAGI on alkanut tehdä yhä enemmän yhteistyötä niiden paikallisten asuinyhteisöjen kanssa, jotka asuvat wixarikojen pyhän maan Wirikutan seuduilla San Luis Potosín osavaltiossa keskisen Meksikon pohjoisosassa. Laaja kansainvälistäkin huomiota saanut kansalaisliike on vastustanut siellä kanadalaisten kaivosyhtiöiden toimintaa, joille meksikolaiset viranomaiset ovat osin väärin perustein antaneet kaivauslupia. Kansalaisliikkeessä on mukana wixarika-yhteisöjä ja lukuisa joukko meksikolaisia kansalaisjärjestöjä ja yksittäisiä ihmisiä. Tärkeänä haasteena on pystyä turvaamaan alueella asuvien ihmisten toimeentulo muuten kuin kaivoksissa työskentelemällä, ja tähän haasteeseen on AJAGI yhdessä monien muiden järjestöjen kanssa vastaamassa.

Tärkeää on myös mainita, että TYYllä on halua tukea Santa Catarinan koulua, vaikka varsinainen kehitysyhteistyöhanke päättyy vuoden 2017 keväällä. TYY voisi esimerkiksi kerätä edelleen wixarika-yhteistyölle tukea ja lähettää rahaa suoraan Santa Catarinan koululle, etenkin opettajien palkkoihin ja koulutarvikkeiden hankintaan.”      

Nythän monet järjestöt joutuivat lopettamaan äkillisesti joitain hankkeitaan, mutta mikä on yleisesti mielestäsi erityisen tärkeää hankkeen lopettamisessa?

”Hankkeen lopettamisessa on tärkeää tehdä kumppaneiden kesken yhdessä suunnitelma siitä, miten lopettaminen saadaan tehtyä siten, että siitä olisi mahdollisimman vähän haittaa kohdealueen yhteisöille ja ihmisille. Tärkeää on myös huolehtia, ettei monien vuosien aikana saavutetut tulokset katoa hankkeen lopettamisen vuoksi. Kaikissa hankkeissa olisikin tärkeää alusta asti miettiä hankkeen kestävyyttä pitkällä aikavälillä ja tiedostaa, ettei kehitysyhteistyöhankkeiden ole tarkoitus jatkua loputtomiin. Hanke on ollut perustaltaan kestämätön jos saavutetut tulokset katoavat hankeyhteistyön päätyttyä.” 

Kiitos haastattelusta Outi!

Haluatko kuulla lisää?

Vieraile Meksiko-matkan valokuvanäyttelyssä Agoran aulassa 14.-25.11. ja osallistu Mexican Dinnerille 22.11.

Lue lisää tapahtumista Facebook-eventissä