You are here

Häviämisestä ja ansiomerkeistä

Share +

Lotta Aarikka | 07.10.2019

Syksyn kuukaudet ovat valintojen kuukausia. Yhdistyksiin valitaan uusia puheenjohtajia ja hallituksia, ylioppilaskuntiin edustajistoja ja muita luottamustoimijoita. Siis jotkut valitaan, toisia ei.

Sanotaan, että historia on voittajien kirjoittama. Se pitää varmaan kutinsa, mutta sanonta antaa valheellisen kuvan voittajista väittäessään, että sellaisia ylipäätään on. Jokaisen voittajan henkilöhistoriasta nimittäin löytyy tappioita, ihan jokaisen. Semmoista se on se elämä.

Me kaikki olemme siis häviäjiä, mutta valitsemme silti itse kirjoittaa voittajien historiaa. Ansioluettelot tykittävät tarinaa onnistumisien kavalkadista, eivätkä paljasta sitä, mitä haimme, mutta emme saaneet kovasta yrityksestä huolimatta. Minäkin näytän paperilla katkeamattomalla rahoituksella väitöskirjaa tekevältä kerkiävältä järjestönörältä ja vankalta TYY-aktiivialumnilta. Kaikenmoista turparallia on kuitenkin matkalle mahtunut (niistä lisää lopussa).

Henkilövalinnoista hengissä selviäminen opiskelijapolitiikassa ja politiikassa ylipäätään vaatii ihmiseltä paljon, koska valinnoissa ei ole kyse oikeudesta ja kohtuudesta, vaan suosiosta. Totta kai pätevin voidaan valita (mitä se ikinä tarkoittaakaan), mutta ihan empiirisesti todentaen me ihmiset emme ole kauhean hyviä objektiivisia pätevyysvalitsijoita. Siihen, ketä äänestämme, vaikuttavat monenmoiset asiat. En tiedä, onko tämän karvaan kalkin nieleminen ahdistavampaa silloin, kun tulee valituksi, vai silloin, kun ei tule.

Järjestötoiminta ja aktiivinen kansalaisuus on kuitenkin paljon muuta kuin CV-merkintöjä. Se on verkostojen luomista ja sosiaalista toimintaa, siis kollegiaalisuutta ja ystävyyttä. Se, että jää henkilövalinnassa rannalle ei tarkoita, että kukaan ei huomaa tai arvosta tehtyä työtä.

Tästä syystä rakastan toimia TYYn ansiolautakunnan puheenjohtajana. Saamme ansiolautakunnassa lukea moninaisia perusteluja sille, miksi kunnioitatte toistenne aikaansaannoksia, aktiivisuutta ja persoonaa. Näinä vuosina, joina olen saanut puheenjohtaa ansiolautakuntaa, olemme yhdessä sopineet, etteivät ylioppilaskunnan huomionosoitukset ole mitään ansioluettelon perusteella määräytyviä automaatioita. Keskiössä ovat ylioppilaskuntalaisten lähettämät ehdotukset, kokemukset ja perustelut sille, miksi joku kollega tai järjestöystävä on huomionosoituksen arvoinen.

Sinä, joka et tänä vuonna tule valituksi johonkin tehtävään, johon halusit – älä masennu. Surra saa ja pitää, ihan todella kunnolla ja mahdollisimman dramaattisesti, koska se ehkäisee katkeroitumista. Hyvä on kuitenkin muistaa: kun ovi sulkeutuu, ikkuna aukeaa. Ansioluettelosi näyttää joka tapauksessa järkevältä ja yhtenäiseltä, kertoo menestyksen tarinaa. Häviötäsi ei kuukauden päästä muista kukaan muu kuin sinä itse.

Lopuksi pyydän kahta asiaa: Ensinnä, harkitse tappioidesi paljastamista joskus. Kollektiivinen ymmärrys siitä, että me kaikki olemme häviäjiä, laskee kynnystä uskaltaa yrittää. Toisekseen, muista kiittää, kannustaa ja kehua niitä toimijoita ympärilläsi, joiden työtä arvostat. En tiedä kissoista, mutta ihmiset elävät kiitoksella.

Harjoittaakseni sitä, mitä saarnaan, julkaisen tässä kaikki omaan ylioppilaskuntaani liittyvät ei-valituksi-tulemiseni. Jokainen näistä on ollut henkisen kasvuni ja kokemusrepertoaarini kannalta oleellinen. Tappioista huolimatta työni arvo ja vilpitön yritteliäisyyteni on jossain nähty, ja minulla on nyt ilo ja kunnia kantaa TYYn ansiomerkkiä ja toimia ansiolautakunnan puheenjohtajana.

NÄITÄ HAIN, ENKÄ TULLUT VALITUKSI (siis tässä on vain TYY, lisää löytyy)

  • Koulutuspoliittinen sihteeri 2010
  • Hallituksen jäsen 2010
  • Tutorkoordinaattori 2011
  • Koulutuspoliittinen asiantuntija 2013
  • Pääsihteeri 2014

► Voit ehdottaa huomionosoitusta tämän lomakkeen kautta.

Kirjoittajan kuva: Juha Laurila

ansiolautakunnan puheenjohtaja
Lotta Aarikka