You are here

Ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys - Eli mikä ja miksi siitä puhutaan nyt?

Share +

Inari Harjuniemi | 03.10.2018

Viime viikkoina mediassa ja ylioppilaskunnissa on keskusteltu automaatiojäsenyydestä, ja asiasta on kirjoittanut blogiinsa myös mm. Suomen Eurooppa-, kulttuuri ja urheiluministeri. Keskustelu ylioppilaskuntien jäsenyyspohjasta on tärkeää, ja koska asia on herättänyt kysymyksiä jäsentemme parissa, haluamme omalta osaltamme taustoittaa keskustelua. Tässä tekstissä kommentoimme yleisimpiä ylioppilaskuntien jäsenyyden herättämiä kysymyksiä.

Mistä on kyse?

Suorittaakseen Suomessa yliopistotutkinnon jokaisen opiskelijan on liityttävä oman yliopistonsa ylioppilaskuntaan. Jäsenyys on edellytys tutkinnon suorittamiselle, samalla tavalla kuin oppilaskuntaan kuuluminen on perusasteella tai toisella asteella. Eroaminen ylioppilaskunnasta on mahdollista, mutta tarkoittaa samalla opintojen keskeyttämistä.

Tai kuten asia laissa ilmaistaan: “Kaikki yliopiston opiskelijat, jotka on otettu opiskelijoiksi alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin, lukuun ottamatta tilauskoulutukseen osallistuvia opiskelijoita, kuuluvat ylioppilaskuntaan”. Ylioppilaskunnan lakisääteiset tehtävät ovat seuraavat:

“Ylioppilaskunnan tarkoituksena on olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä. Ylioppilaskunnan tehtävänä on osallistua yliopiston kasvatustehtävän hoitamiseen valmistamalla opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen.” Ylioppilaskunta ei siis ole lain mukaan vain opiskelijoita varten, vaan myös yliopistoa varten. Lakisääteisten tehtäviensä toteuttamiseksi ylioppilaskunta mm. osallistuu yliopiston hallintoon ja päätöksentekoon, mahdollistaa piirissään tapahtuvan runsaan yhdistystoiminnan tarjoamalla tiloja ja avustuksia järjestöille sekä edistää yhteisöllisyyttä tapahtumien avulla.

Väite 1: Automaatiojäsenyys rikkoo yhdistymisenvapautta

Perustuslain 13§:n mukainen Yhdistymisvapaus koskee yhdistyksiä. Ylioppilaskunta on julkisoikeudellinen yhteisö, ei yhdistys. Ero on merkittävä: ylioppilaskunta toteuttaa laissa määriteltyjä julkisia tehtäviään osana perustuslaissa autonomiseksi määriteltyä yliopistoa. Perustuslakivaliokunta onkin katsonut mietinnössään, ettei automaatiojäsenyys ole ristiriidassa perustuslain kanssa (PeVL 11/2009 vp). Perustuslakivaliokunnan syitä kantaan on tarkemmin avattu myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Väite 2: Ammattikorkeakouluissa ei ole ylioppilaskuntien kaltaista pakkoon perustuvaa järjestelmää, eli opiskelijat ovat epätasa-arvoisessa asemassa.

Ammattikorkeakoulut ovat automaatiojäsenyyden suhteen poikkeus: perus- ja toisella asteella on automaatiojäsenyys oppilaskuntaan, joskin opiskelijakunnan toiminta ja lakisääteiset tehtävät ovat suppeampia kuin yliopistoissa. Sen sijaan, että puhutaan automaatiojäsenyyden supistamisesta tasa-arvon nimissä, olisi yhtä luonnollista puhua sen laajentamisesta ammattikorkeakoulun opiskelijoille.

Väite 3: ”Ylioppilaskunnat ovat ottaneet roolin puoluepoliittisena toimijana, antaen lausuntoja muihin kuin opiskelun edunvalvontaan liittyviin kysymyksiin.”

Ylioppilaskunnat ovat julkisoikeudellisia organisaatioita, eivätkä julkisoikeudelliset organisaatiot saa ajaa esimerkiksi minkään puolueen asiaa, tai ottaa kantaa siihen kenen tulisi olla vallassa.

Välillä voi olla vaikeaakin vetää linjaa siitä, mitkä asiat liittyvät opiskelijoihin: opiskelijat eivät elä erillään ympäröivästä yhteiskunnasta. Esimerkiksi TYYssä edustajisto pitää tärkeänä, että linjaukset liittyvät suoraan opiskelijoihin. Samalla kuitenkin edustajisto on esimerkiksi nähnyt, että ilmastonmuutos koskettaa opiskelijoita niin laajasti, että se kuuluu asioihin, joihin voidaan ottaa kantaa.

Koska TYY on julkisoikeudellinen organisaatio, yritämme toimia mahdollisimman läpinäkyvästi. Kaikki TYYn muut poliittiset linjaukset on määritelty ylioppilaskunnan poliittisessa linjapaperissa. Lisäksi TYYn viime vuosien kannanotot ovat luettavissa TYYn verkkosivuilta. Otsikkotasolla lähes kaikki liittyvät suoraan opiskelijoihin ja auki-klikkaamalla “epäilyttävän näköiset lausunnot” kuten “lausunto oleskeluluvista”, sisältää pääasiassa vain opiskelijoihin suoraan liittyviä asioita. Mainitussa lausunnossa esimerkiksi kommentoidaan pelkästään suomeen tulevien kansainvälisten opiskelijoiden oleskelulupia. Kansainväliset opiskelijat ovat ylioppilaskunnan jäseniä.

Väite 4: “Poliittiset kannanotot tekevät pakkojäsenyydestä erityisen ongelmallisen, koska ne eivät edusta kaikkien jäsenten mielipiteitä.”

Myös vapaaehtoiseen jäsenyyteen perustuvien opiskelijakuntien linja tulkitaan usein kaikkien ammattikorkeakoulun opiskelijoiden linjaksi, vaikka tähän linjaan ovat voineet vaikuttaa vain osa opiskelijoista.

Lakisääteisten tehtäviensä toteuttamiseksi, eli opiskelijoiden pyrkimysten ajamiseksi yliopistolla ja yhteiskunnassa ylioppilaskunnat tekevät myös poliittisia avauksia esimerkiksi opintotuen tasosta tai yliopistojen rahoituksesta. Ylioppilaskunnan moniäänisyyden takia valitettavasti linjat eivät aina vastaa joka ikisen jäsenen ajatuksia, vaan ne ovat moniäänisen keskustelun ja demokraattisen prosessin lopputulos. Eräänlainen kompromissi.

Lopulta on kyse samasta demokratian toimintamekanismista, joka näkyy esimerkiksi kaupunkien linjanvedoissa. Kaupungit ajavat omia poliittisia tavoitteitaan (esimerkiksi Turku ottaa kantaa ilmastopolitiikkaan), riippumatta siitä sitoutuvatko yksittäiset kaupunkilaiset kaupungin linjauksiin vai eivät. Silti henkilöllä, joka haluaa asua Turussa, ei ole mahdollisuutta “olla kuulumatta Turkuun”, vaikka ei kannattaisikaan kaupungin linjauksia.

Kuten kaupungeissa, myös ylioppilaskunnissa linjat määräytyvät demokraattisen prosessin kautta. Demokratian ylläpitäminen voidaan nähdä myös osana ylioppilaskunnan lakisääteistä tehtävää kasvattaa opiskelijoita valveutuneeseen kansalaisuuteen. Ylioppilaskunnan päätöksenteko ei olekaan muusta yhteiskunnasta poikkeavaa, vaan nimenomaan sen kaltaista.

Väite 5: “Pakkojäsenyys on muinaisjäänne, jolle ei ole päteviä perusteita.”

“Historiallisilla syillä” viitataan usein perustuslakivaliokunnan tekemään mietintöön automaatiojäsenyydestä. Mietinnössä perustuslakivaliokunnan mukaan ylioppilaskunta on vanhastaan katsottu olevan osa yliopistoa, jolla on itsehallinto. Hallinnon opiskelijaedustajien valinnan kautta ylioppilaskunnalla on edelleen merkittävä osuus yliopistojen hallinnossa.

Lisäksi perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että ylioppilaskunta toteuttaa sellaisia julkisia tehtäviä, että ylioppilaskunnan automaatiojäsenyys on perusteltua. Koska ylioppilaskunta on määritelty sellaiseksi osaksi yliopistoa, jolla on itsehallinto, ja samalla vastuu osallistua yliopiston tehtävien suorittamiseen, valiokunta näki automaatiojäsenyyden perusteltuna.  

Ylioppilaskunnan julkisten tehtävien hoitamisesta hyötyvät vääjäämättä kaikki sen jäsenet. Edunvalvontaa tai hallinnossa toimimista kun on vaikea rajata vain jäseniin. Koska kyseessä on julkisen tehtävän hoitaminen, on ylioppilaskunnan jäsenmaksu nähty osin veroluontoisena maksuna, jotta kaikki tehtävän hoitamisesta hyötyvät, maksavat “palvelusta”.

Väite 6: “Vapaaehtoisen jäsenyyden myötä ylioppilaskunnille syntyisi kannustin toimia entistä tehokkaammin.”

Ylioppilaskunnilla tämä kannustin on jo nyt olemassa. Jäsenmaksusta päättävät henkilöt jotka maksavat jäsenmaksun itse, ja tiukan toimeentulon takia suuria korotuksia ei jäsenmaksuun haluta tehdä. Halu toimia mahdollisimman hyvin mahdollisimman pienillä resursseilla on jo nyt suuri. Lisäksi uudistus kannustaisi ylioppilaskuntia tekemään enemmän niitä asioita jotka koetaan varmasti seksikkäiksi, eli profiloitumaan edunvalvonnan sijasta vahvemmin bileisiin.

Väite 7: ”Opiskelijoiden mahdollisuudet osallistua yliopiston päätöksentekoon turvattaisiin myös jatkossa.”

Konkreettisia avauksia opiskelijoiden vaikuttamisen järjestämisestä ja rahoittamisesta valtakunnan tasolla kaivataan lisää. Asia on myös kokonaisuutena ongelmallinen, sillä ulkopuolelta tuleva rahoitus tekee aina organisaatiosta rahoittajasta riippuvan. Tällä hetkellä ylioppilaskunnat ovat riippuvaisia vain ja ainoastaan jäsentensä, opiskelijoiden, mielipiteestä.. Mikäli rahoitus tulisi esimerkiksi yliopiston budjetista, saattaisi vaikuttaminen yliopiston sisällä kärsiä - ruokkivaa kättä kun ei sovi purra. Kun seuraa millä innolla opiskelijoihin on panostettu valtakunnanpolitiikassa, emme pidä todennäköisenä, että ylioppilaskuntien toiminnan rahoittamiseen löytyisi suurta intoa. Tämä niin ikään voisi vaikeuttaa ylioppilaskunnan lakisääteisten tehtävien hoitamista, eli opiskelijoiden etujen ajamista yhteiskunnassa, koska rahoitukseen voitaisiin aina kajota opiskelijoiden ollessa “väärää mieltä”.

hallituksen puheenjohtaja
Inari Harjuniemi