You are here

Mistä kaikesta opiskelijan toimeentulo koostuu?

Share +

Olli-Pekka Paasivirta | 26.02.2018

Korkeakouluopiskelijoista puhutaan usein yhtenäisenä joukkona joka juhlii vappua toukokuussa, nostaa opintotukea ympäri lukuvuoden ja menee kesäksi töihin. Opiskelijat ovat kuitenkin hyvin moninainen ryhmä, johon mahtuu täysin erilaisia ajatusmaailmoja ja elämäntilanteita. Myös tapoja oman toimeentulon koostamiseen on yhtä monta kuin on opiskelijoita. Viimeisimmässä opetusministeriön opiskelijatutkimuksessa opiskelijoiden toimeentulosta on käytetty termiä monituloisuus: ”opiskelijoiden tulot koostuvat samanaikaisesti monista eri lähteistä”.

Opiskelijoiden merkittävimmät tulolähteet ovat tutkimuksen mukaan opintoraha, työnteko ja taloudellinen tuki perheeltä. Noin 60 prosenttia nosti opintorahaa ja/tai asumistukea, mutta tarkasteltaessa vain alle 30-vuotiaita opiskelijoita määrä nousee 70 prosenttiin. Vanhempien opiskelijoiden toimeentulo koostuu useammin palkkatulosta kuin nuorempina opintojaan suorittavilla.

40 % opiskelijoista nostaa opintolainaa, jota saa maksimissaan 650 euroa per opintokuukausi. Opiskelijoiden tärkeimmät syyt nostaa lainaa liittyvät suurimmaksi osaksi tukien riittämättömyyteen, mutta myös opintolainan varsin edullisiin lainaehtoihin. Lisäksi töiden teosta ansaittua tuloa opiskelijat saavat keskimäärin 500 euroa kuukaudessa. Yleinen tapa on kerryttää palkkatuloja lomakausina, jolloin opiskelu on tauolla.

Vuoden 2018 alusta lähtien perheellinen opiskelija on saanut opintorahan huoltajakorotusta, joka on 75 euroa kuukaudessa. Lapsilisät tulevat myös opiskelijoille normaalisti lapsien määrän mukaan. Lähes puolet opiskelijoista saa myös taloudellista tukea vanhemmiltaan tai puolisoltaan. Lisäksi kouluttautumista työuran aikana tuetaan: työelämässä vähintään 8 vuotta ollut voi saada aikuiskoulutustukea ammatillisen kouluttautumiseen. Opiskelijan toimeentuloa on helpotettu myös ateriatuella: opiskelijalounaiden edullinen hinta johtuu Kelan tarjoamasta 1,94 euron suuruisesta tuesta per ateria.

Kuten kaikki kuitenkin tiedämme, opintoaikana voi tapahtua monia yllättäviä asioita. Opiskelijan on siksi mahdollista saada sairauspäivärahaa yllättävän ja pitkän sairauden sattuessa. Tämä voi olla monelle hyvä vaihtoehto, sillä opintotukikuukaudet säästyvät näin myöhemmäksi. Myös toimeentulotuen nostaminen on mahdollista, jos tulot eivät riitä elämiseen, mutta sitä ennen pitää nostaa opintolainaa ja käyttää säästönsä. Vaatimus on monin osin varsin kova, sillä esimerkiksi keskeneräisen ASP-säästötilin tyhjentäminen voi hankaloittaa opiskelijan tulevia säästömahdollisuuksia suhteettoman paljon.

Opiskelijan toimeentulon tasossa on paljon korjattavaa – ei ole opiskelijoiden oma päätös elää jatkuvasti köyhyysrajan alapuolella. Opiskelijatutkimuksessakin esille nousseita teemoja olivat huoli toimeentulon järjestämisestä ja riittävyydestä. On erittäin ongelmallista jos opiskeluajasta kuluu paljon aikaa ja energiaa johonkin aivan muuhun kuin opiskeluun, vaikka opiskelijalla itsellään olisi kova motivaatio keskittyä opiskeluun. Puhumattakaan siitä miten opiskelijan heikko toimeentulo vaikuttaa koulutuksen periytyvyyteen. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että opiskelija pystyisi elättämään itsensä opiskelulla – näin ei kuitenkaan nyt ole.

Puhuttaessa opiskelijan toimeentulosta on hyvä tiedostaa pakollisten menojen suuruuden vaihtelevuus alueittain ja elämäntilanteittain. Vanhempien luona asuvan opiskelijan menot voivat olla hyvin erilaisia verrattuna vaikkapa perheellisen opiskelijan menoihin. Vuokrien taso taas vaihtelee kaupungeittain ja esimerkiksi Helsingin hinnoilla yksiön vuokra voi olla todella kova. Tiivistäen voisi todeta että opiskelijan toimeentulo riippuu tulojen suuruudesta, mutta myös menojen pienuudesta.

kunnallispolitiikka, sosiaalipolitiikka
Olli-Pekka Paasivirta