You are here

Laastareita ja tasapainottelua opintotuella

Share +

| 03.09.2012


Laastareita ja tasapainottelua opintotuella

Eräs loppukesän ja nyt alkusyksyn puhutuimmista aiheista on ollut, erityisesti sosiaalipoliittisella sektorilla, opintotuen rakenteellinen kehittäminen ja sen parissa parasta aikaa toimiva työryhmä. Vaikka aihe saattaa vaikuttaa harmaan tylsältä kokoustamiselta tai tuiki tavalliselta työryhmätoiminnalta, ylioppilaskuntatoimijat ovat varpaillaan. Ja niin pitäisi ehkä olla päättäjienkin.

Kehysriihen yhteydessä tehtiin päätös kustannusneutraalista opintotuen kehittämisesta tai uudelleen järjestämisestä –uudistuksesta joka tapauksessa. Tavoitteena on kustannusneutraali uudistus, joka esiteltäisiin jo tämän syksyn aikana ja otettaisiin käyttöön vuonna 2014 – aika haipakkaa siis. Luonteeltaan uudistuksen tulisi olla, mitäpä muutakaan, kuin opintoaikoja lyhentävä. Viimeksi samankaltainen piirileikki oli käynnissä 2009 ja uudistukset otettiin muun muassa opintojen kaksiportaisuutena käyttöön 2011.

Suomen ylioppilaskuntien liitto tekee työtä asian parissa ja parhaansa mukaan ajaa yliopisto-opiskelijoiden asiaa. Vaikka SYLn ulostulo ja ehdotus lainamyönteisemmästä opintotuesta herättääkin keskustelua ja kyseenalaistuksia, haastavat raamit ehdotus täyttää. TYY puolestaan on ottanut kantaa aiheeseen yhdessä Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan ja Åbo Academi Studentkårin kanssa. Kannanotossamme muistutamme opintotuen ja opiskelijoiden toimeentulon erityispiirteistä.

Vaikka SYL tekeekin hartiavoimin työtä sisällön parissa, tulisi prosessia sivusta seuraavien myös kyseenalaistaa tai ainakin muistaa tapa, jolla uudistuksia haetaan. Edellisen uudistuksen vaikutuksia ei olla vielä ehditty edes huomaamaan, saati tutkimaan, ja nyt on jo kiire tehdä uutta. Tukien sekamelskassa pyritään yhteen tukimuotoon keskittymällä saavuttamaan jotakin suurta voittoa opintoaikojen lyhentämiseksi, mutta keinot ovat kokonaisuuteen nähden kestämättömiä. Tilanteessa, jossa etsitään kustannusneutraalia uudistusta vain opintotukeen keskittymällä, saattavat tulokset jäädä opiskelijan kannalta laihoiksi. Jos rahaa korvamerkitysti siirretään ryhmältä toiselle, jonkin ryhmän tilanne saattaa parantua, mutta väistämättä tämä on pois jonkin toisen ryhmän toimeentulosta – jos toisen asteen opiskelijan tilanne kohenee, luultavimmin korkeakouluopiskelijan tilanne heikkenee.

Yhteiskannanotossa muistutetaankin, että rakenteellisessa kehittämisessä olisi äärimmäisen tärkeää tarkastella kokonaisuutta, eli sitä tukien viidakkoa, jossa opiskelija yrittää selviytyä. Yhtä tukea ronkkimalla tuskin saavutetaan tilannetta, jossa opiskelija tehokkaasti valmistuu ennätysajassa valmiina yhteiskunnan käyttöön. Ennemminkin odotettavissa on laastari johonkin ongelmaan, toisen ongelman laiminlyönti tai jopa uusien sudenkuoppien luominen.

Vaikka opintotuessa ei ominaisuuksia määrättömästi olekaan, jotakin opiskelijan näkökulmasta massiivista uudistusta voimme odottaa. Positiivisesti asiaan suhtautuva toki voi toivoa työryhmälle viisasten kiveä, jolla mahdollisimman monen opiskelijan tilanne paranee. Toisaalta siedättävä tilanne voisi olla myös jokin kosmeettinen uudistus, josta on mahdollisimman vähän haittaa mahdollisimman monelle. Tällä vauhdilla ja niillä paineilla, jota tulevaisuuden työllisyysaste uudistajien harteille asettaa, saattavat jälkimmäiset skenaariot olla toiveajattelua. Kannattaa siis pysyä kuulolla ja muistaa myös nämä taustat, kun uudistuksesta jotakin konkreettista kuulemme – arpapeliä käydään opiskelijan toimeentulolla, ja panokset saattavat olla peliin nähden turhan suuria.

Salla Mistola

hallituksen jäsen (sosiaalipolitiikka, yhdenvertaisuus, opiskelijakulttuuri)