You are here

46664

Share +

| 10.12.2013

Suomen itsenäisyyspäivän alla poistui keskuudestamme Nelson Mandela, huikea tyyppi joka sai 95-vuotisessa elämässään paljon aikaan. Itselleni Mandela on tärkeä symboli ja inspiraation lähde, harvassa ovat ne poliitikot ja sankarit, jotka ovat läsnä omasta lapsuudesta aikuisikään asti. On vaikea kuvitella maailmaa ilman Madiban kaltaisia hahmoja.

Mandela merkitsee ehkä niin paljon juuri siksi, että hän ehti elää niin huikean pitkän elämän ja vaikutti sekä vapaustaistelijana, maailman tunnetuimpana poliittisena vankina, että Etelä-Afrikan ensimmäisenä mustana presidenttinä. Hänessä yhdistyi sekä karismaattinen johtajuus, että puhutteleva nöyryys ja arvokkuus. Presidentin virasta vetäydyttyään Mandela antoi nimensä AIDSin vastaiseen työhön, ja juhlakonsertissa hänet spiikattiin lavalle ”kaikkien vapautta rakastavien presidenttinä”.

Maailma ei muista Madibaa vain valloittavasta hymystä, ja tyyppinä, josta Bono teki biisin. Nelson Mandela jää vaikuttamaan rotusortoa vastaan käydyn taistelun, anteeksiannon ja oikeudenmukaisuuden symbolina - nykyisten ja tulevien sukupolvien, vapaustaiteilijoiden, ja myös opiskelijanpoliitikkojen inspiraation lähteenä.

Väärin toimiva yhteiskunta voi tehdä ihmisestä vangin ja numeron, mutta ei ottaa ihmiseltä pois itsekunnioitusta ja toivoa. Yhtälailla uskomatonta Mandelassa oli hänen halunsa 27 vankilavuoden ja sorron vuosikymmenten ja -satojen jälkeen tehdä sovinto eri kansanryhmien välille. Mandela kirjoitti, ettei kukaan synny vihaten toista ihmistä hänen ihonvärinsä, taustansa, tai uskontonsa vuoksi, vaan vihaaminen on opittava. Ja jos vihaamisen voi oppia, voi myös oppia rakastamaan.