You are here

Tuhansien eurojen tulevaisuus - täällä ja tänään!

Share +

Julia Litokorpi | 16.12.2015

15.12.2015 on päivä, jolloin kansainvälisyys Suomessa kuoli. Lukukausimaksut määrättiin EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Maksujen minimimäärä on jatkossa 1500 €. On kuitenkin epätodennäköistä, että kaikki korkeakoulut keräisivät maksuja minimisummalla. Kustannukset kasvavat, hakijoiden määrä vähenee ja markkinointiin tarvitaan lisää rahaa  – looginen ratkaisu on lukukausimaksujen nostaminen.

Nakerretaanpa tovi moraalista käpyä.

Minä opiskelen täällä Turun yliopistossa kotimaista kirjallisuutta ja valmistun kuuden vuoden jälkeen filosofian maisteriksi. Nostin kerran vahingossa opintolainaa, sillä hätääntyneenä fuksina tein kaiken, mitä Kelan kirjeessä käskettiin. Maksoin lainan takaisin sinä päivänä, kun se kilahti tililleni. Kelassa minulle naurettiin. Keskimääräinen lainataakka suomalaisella opiskelijalla on kuitenkin 5420 euroa. Sellainen minullakin voisi olla.

Halusin opiskella lukion jälkeen ulkomailla. Nopea vilkaisu Lontoossa sijaitsevan Boston Universityn sivuille muutti mieleni. Masters Degree in English and American Literature –ohjelmassa maksaa minimissään 20 000 puntaa eli noin  27 578 euroa. Koulutus kestää viisi vuotta. Näppärällä kertolaskulla 127 890 euroa on kokonaislasku, jonka brittiläinen opiskelija saa. Lisäämällä lainan korot ja asumiskustannukset lienee itsestään selvää, että lasku kasvaa vielä joillain kymmenillä tuhansilla.

Minun tulevaisuuteni on sidottu mielekkään uran luomiseen. Englannissa tulevaisuuteni olisi sidottu lainan maksuun. Kumpi kehitys sinusta on toivottavaa? Kumpi näistä vaihtoehdoista kannustaa ihmistä luovuuteen ja rohkeisiin ratkaisuihin? Pelastaako varman päälle pelaaminen Suomen kansantalouden? Ja ennen kaikkea, onko oikeudenmukaista, että Suomen työmarkkinoilla on kahden luokan kansalaisia, niitä, tulevaisuus on sidottu lainaan ja niitä, joiden tulevaisuus on unelmien toteuttamista.

Tämä todellisuus hiipii Suomeen pikkuhiljaa. Ensin se koskee EU/ETA-maiden ulkopuolisia opiskelijoita. Maksullisen koulutuksen ensimmäinen virstanpylväs on menetetty. En haluaisi olla pessimisti, mutta ketä se seuraavaksi koskee? Ja mitä se tekee meidän taidollemme kohdata muita kulttuureja?

Kansainvälisiä opiskelijoita toki tulee Suomeen edelleen, esimerkiksi vaihto-opiskelijoiksi. Jonkin verran Euroopan sisällä myös tutkintoa suoritetaan toisessa EU-maassa. Kaikella rakkaudella läntisiä naapuriamme kohtaan, mutta opettaako muiden pohjoismaalaisten kanssa toimiminen meille paljon omasta suomalaisuudestamme. Kohtaavatko arvot ja kulttuuri? Tulevaisuudessa me vietämme aikamme entistä lähempää tulevien ja samantyyppisessä kulttuurissa eläneiden kansainvälisten opiskelijoiden kanssa. Avarra siinä sitten maailmankatsomusta.

EU/ETA-maiden ulkopuoliset opiskelijat ovat juuri niitä opiskelijoita, jotka saapuvat Suomeen jäädäkseen. He opiskelevat tutkintoa ja haluavat löytää paikkansa Suomesta ja suomalaisesta työelämästä. Heillä ei mahdollisesti omassa maassaan ole kovinkaan laadukasta koulutusjärjestelmää. He ovat niitä, joiden peruskoulusta ja lukiosta me emme ole maksaneet senttiäkään. Korkeakoulutetun palkalla he maksaisivat veroissa kulunsa takaisin varsin äkkiä. Lukukausimaksujen maailmassa he tuskin tulevan tänne, maahan, jossa on usein kylmää, pimeää ja kielikään ei ole sieltä helpoimmasta päästä.

Entäpäs sitten tämä hallituksen tavoitteet? Byrokratiaa piti vähentää. Säästöjä piti syntyä. Koulutukseen piti panostaa.

Miten meni hallitus, noin niin kuin omasta mielestä?

Kansainvälisten asioiden vastaava
Julia Litokorpi