You are here

Tulevaisuuden opiskelija eläisi epävarmuudessa

Share +

Riina Lumme | 10.06.2015

Opiskelijaliikettä syytetään usein siitä mistä monia muitakin intressiryhmiä: huutavat kuplastaan, pitävät kynsin hampain kiinni omista saavutetuista eduistaan eivätkä ole valmiita katsomaan omaa nenäänsä pidemmälle. Tietenkin opiskelija haluaa puolustaa opiskelijan etua, mutta puhummeko kuitenkaan varsinaisesti itsestämme?

Tällä hetkellä opintojaan suorittavat opiskelijat elävät viiden eri opintotukijärjestelmän ja lähes yhtä monen opetussuunnitelmauudistuksen piirissä. Suurin osa nykyisistä opiskelijoista kuitenkin valmistuu ennen kuin nykyhallituksen kaavailemat uudistukset ehtivät heidän elämäänsä vaikeuttaa.

Koulutukseen ja opintotukeen kaavaillut leikkaukset tulevat nimittäin vaikuttamaan eniten niihin, jotka aloittavat opintonsa tänä syksynä tai tulevina vuosina. Kysymys kuuluu siis, millaiseen yliopistomaailmaan haluamme tulevat fuksit toivottaa tervetulleiksi ja millaisessa työelämässä haluamme tulevaisuudessa toimia. Uuden hallitusohjelman maalaamaa kuvaa värittää ennen kaikkea epävarmuus.

Jo muutamassa vuodessa sekä opintotukijärjestelmä että koko korkeakoulutus on muuttunut merkittävästi. Tilanne, jossa itse aloitin opiskeluni on täysin eri näköinen kuin se maailma, jossa esimerkiksi nuorempi siskoni elää tänään. Myös työelämä on muuttunut paljon, mutta ei samaa tahtia opiskelun tukien muutosten kanssa. Korkeakoulutettujen työllisyystilanne ei sekään varsinaisesti houkuttele valmistumaan niin nopeasti, kuin uudistuksilla yritetään opiskelijoita saada tekemään.

Muutosta muutoksen perään

Vuonna 2010 opintojaan aloittanut sai opintorahaa ja asumislisää yhteensä vajaan 500 euron arvosta 55 kuukaudeksi. Tätä vastaan hänen tuli opiskella keskimäärin 4,8 opintopistettä tukikuukautta kohti, mutta kuukaudet sai käyttää vapaavalintaisella tavalla alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon. Pelkän asumislisän nostaminen esimerkiksi kesällä ei vielä verottanut tukikuukausien määrää. Mikäli hän olisi päättänyt vaihtaa opiskelemaansa tutkintoa, olisi tukea saanut myös toisen korkeakoulututkinnon suorittamiseen. Opintolainaa hän sai halutessaan nostaa 300 euroa kuukaudessa.

Tämän jälkeen opintotukeen on tehty kaksi suurta ja useampia pienempiä muutoksia. Ensin opintopistevaatimuksia korotettiin, asumislisä sidottiin tukikuukausilaskentaan ja tukikuukaudet jaettiin kandidaatin- ja maisterintutkintojen välille. Muutaman vuoden kuluttua opintorahan ja opintolainan valtiontakauksen kuukausisummaa nostettiin, mutta tukikuukausien maksimimäärää laskettiin ja opintopisteiden seurantaa kiristettiin entisestään.

Vuosi edellisen suuruudistuksen jälkeen uusi hallitus haluaa nyt leikata opintotuesta vielä lisää. Yhteensä yli 200 miljoonan euron leikkauksiin pyritään muuttamalla opintotuki lainapainotteisemmaksi: opintorahan määrää lasketaan sillä verukkeella, että lainaa saa nostaa aiempaa enemmän. Opintotuki myös poistuu indeksistä eli summa pysyy jatkossakin ennallaan elinkustannusten noususta huolimatta, ja käytettävissä olevia tukikuukausia pyritään vähentämään edelleen. Samalla opiskelija-asuntojen rakentamisen tukeminen lopetetaan, mikä nostaa vuokratasoa.

Sekä opiskelijajärjestöt että itse opiskelijat ovat siis viime vuosina saaneet olla jatkuvasti varpaillaan odottamassa, miten järjestelmä seuraavaksi muuttuu ja mistä leikataan. Mielipiteitä on myös ilmaistu kovaankin ääneen, ja pääviesti on jo vuosia ollut sama: Jatkuva leikkaaminen ei ole kestävää, kun edellistenkään ratkaisujen vaikutuksia ei vielä voida osoittaa. Nyt kaavailtavat leikkaukset edustavat erityisen lyhytnäköistä politiikkaa, jossa leikataan sekä korkeakoulutuksen rahoituksesta että opiskelijoiden toimeentulosta.

Vaikutukset päinvastaisia

Hallitusten ajatukset ja tavoitteet uudistusten takana ovat toki jaloja. Korkeasti koulutetut ovat yhteiskunnallemme tärkeä työvoiman ja verojen lähde, joten heidät halutaan mahdollisimman nopeasti työelämään. Paljon puhutaan työurien pidentämisestä alkupäästä sekä kannustamisesta tehokkaaseen opiskeluun, eikä ikuisuusopiskelu tukia nostaen luonnollisesti palvele näitä tarkoituksia. Sitä en ole aivan ymmärtänyt, miten uuden hallituksen heitot ”ratkaisujen Suomesta” ja ”yhteisistä talkoista” liittyvät opiskelijoiden hyvinvoinnista leikkaamiseen, mutta ehkä sekin vielä selviää.

Mikäli leikkausten tarkoituksena on saada opiskelijat mahdollisimman pian valmistumaan ja mukaan rakentamaan tulevaisuuden Suomesta vahvempaa yhteiskuntaa, ovat hallitusohjelmassa maalaillut keinot kuitenkin täysin vääriä. Toimeentulo on tutkitusti yksi suurimmista syistä opintoaikojen pitenemiseen. Opintotuen kaventamien ja asumisen kallistuminen pakottaa käymään töissä opiskelun aikana ja näin ollen estää täyspäiväisen opiskelun. Jos samaan aikaan vielä leikataan korkeakoulutuksen rahoituksesta, kärsii opetuksen laatu ja opiskelun joustavuus väistämättä.

Toimeentulon ja opiskelun vaatimusten kiristyminen sekä epävarmuus tulevaisuuden työllistymisestä lisäävät tutkitusti opiskelijoiden stressiä ja epävarmuutta. Mielenterveysongelmat hidastavat luonnollisesti opiskelua entisestään, eikä jo opintojen aikana loppuun palanut ihminen ole erityisen tehokas siirtyessään työelämään. Työelämässä taas odottaa kohoava korkeakoulutettujen työttömyys.

Pakkolaina ei kannusta

Jos stressi sekä opiskelujen aikana että työelämässä ei ole vielä tarpeeksi, tarjoaa tuore hallitus tulevaisuuden vastavalmistuneelle bonuksena valtavan opintolainan. Opintolaina sinänsä on toki hieno etu, mutta jos lainaa on pakko nostaa tullakseen toimeen, ei se kannusta ottamaan minkäänlaisia riskejä opiskelun tai työuran suhteen. Unelma omasta yrityksestä tai urasta luovalla alalla saattaa siis tulevaisuudessa kariutua lainapakotteisiin ja tieto tästä vaikuttaa alavalintaan jo opiskelupaikkaa hakiessa. 

Leikkaamalla opiskelijoiden hyvinvoinnista hallitus siis leikkaa tulevaisuuden osaamisen laajuudesta ja monipuolisuudesta tekemällä korkeakouluttautumisesta vähemmän houkuttelevaa. Näin ei todellakaan kannusteta menestymiseen ja uusiin suomalaisiin innovaatioihin.

 

Koska sekä yliopiston että ylioppilaskunnan lakisääteisiin tehtäviin kuuluu kouluttaa opiskelijoista ajattelevia, aktiivisia kansalaisia, haastan teidät pieneen ajatusleikkiin:

Miltä sinusta tuntuisi aloittaa opinnot hallitusohjelman muuttamissa olosuhteissa? Valitsisitko jotakin eri tavalla kuin nyt?
Miten näet leikkausten vaikuttavan omaan tulevaisuuteesi?

Jaa tarinasi tämän blogikirjoituksen yhteydessä tai kommenttina.

Opiskelijakulttuurivastaava
Riina Lumme