You are here

Vuosi 2020 - annus horribilis?

Petra Peltonen | 17.12.2020

Vuoden päättyessä on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä tänä vuonna oikein tapahtuikaan. Äkkiseltään ajateltuna kyseessä on ollut todellinen annus horribilis, kamala vuosi. Olemme olleet pakotettuja muuttamaan merkittävästi omaa tapaamme olla ja elää. Tuntuu kaukaiselta ajatella, että voisi spontaanisti halata kadulla vastaantulevaa tuttuaan. Tai sitsata ison joukon kanssa lähes sylikkäin koko illan.

Elämä on lähinnä Zoomia, Teamsia ja Moodlea. Kotona työpisteelläni on kolmet eri kuulokkeet. Aina on jostain akku loppu, huono mikki tai pitkän kokousputken keskellä täytyy vaihtaa vain mukavuussyistä.

Onhan elämä, opiskelut ja moni työ pyörinyt tietokoneen ympärillä jo pitkään tätä ennenkin. Spontaanit kohtaamiset ja rennot kanssakäymiset ovat kuitenkin muuttuneet vaivaannuttaviksi hetkiksi tietokoneella, kun joku on unohtanut mikin päälle väärään aikaan.

Jotta voi pysähtyä menneen äärelle, on hyvä muistella ensin, mitä meidän pitikään tehdä tänä vuonna. Teemme ylioppilaskunnassa aina vuoden alussa suunnitelman siitä, mitä vuoden aikana tehdään.

Tammikuussa suunnittelimme muun muassa osallistumista yliopiston strategian toimenpiteiden toteuttamiseen ja tutustumista uusiin rehtoreihin ja dekaaneihin. Lisäksi meidän piti viestiä OpintoVartu-toiminnasta ja osallistua yliopiston hyvinvointiviikkoon. Puolueiden paikallisedustajien tapaamisia suunniteltiin syksyksi ensi kevään kuntavaaleja silmällä pitäen. Vapaaehtoiset oli tarkoitus ottaa mukaan syksyn fuksiviikkojen rastikierrosten järjestämiseen ja meidän piti näkyä ympäri vuoden kaikilla kampuksilla. Ja lukuisia muita asioita.

Hyvä uutinen on se, että suurin osa suunnitelluista asioista saatiin tehtyä tavalla tai toisella. Aina käy myös niin, että suunnitelmat eivät sataprosenttisesti toteudu. Kehitimme vuoden mittaan uusia tapoja kouluttaa ja kohdata opiskelijoita. Yritimme tarjota vanhojen traditioiden tilalle jotain uutta, etteivät opiskelijaperinteet kokonaan unohtuisi tänä vuonna. Esimerkiksi haastoimme opiskelijat nostamaan haalarinsa ikkunaan tai parvekkeelle vappuna. Toivottavasti näemme haalareita ikkunassa myös tulevina vappuina.

Olemme oppineet, että isotkin etäkokoukset voivat toimia, eikä uusi toimintamalli edes tarkoita puheenvuorojen vähentymistä. TYYn edustajisto on kokoustanut lukuisia kertoja etäyhteyksien välityksellä ja edelleen tärkeistä asioista tehdään päätöksiä tarvittaessa vaikka yötä myöten.

Vuosi 2020 on myös ollut Turun yliopiston satavuotisjuhlavuosi. Uskallan myöntää: en usko vuoden jäävän edes jokaisen Turun yliopiston kasvatin mieliin ensisijaisesti juhlavuotena.

Ei tämä vuosi kuitenkaan ole ollut täysin annus horribilis.

Ensimmäiset sata vuotta Turun yliopiston historiaa ovat takana. Tänä vuonna on otettu isompi digiloikka kuin pakottamalla oltaisiin onnistuttu ottamaan edes seuraavan viiden vuoden aikana.

Seuraavista sadasta vuodesta tulee sellaisia, kuin niistä teemme. Pidetään kaikki se hyvä, jota tänä vuonna on opittu. Ja lisätään mukaan yhteisöllisyyttä, kohtaamisia ja yhdessä tekemistä. Näillä eväillä Turun yliopisto on varmasti ajassaan elävä yhteisö.

Sitä yhtä tautia en maininnut kertaakaan. Se jää kevään mittaan toivottavasti vain pahaksi muistoksi.

Rauhallista vuodenvaihdetta, pysykää terveinä!

Pääsihteeri
Petra Peltonen