You are here

Haluammeko vakautta vai kaatuvia yliopistoja?

Camilla Saarinen | 22.10.2020

Tänään vietetään maksuttoman koulutuksen päivää. Se tarkoittaa, että Twitter ja Instagram täyttyvät opiskelijaliikkeen edustajien postauksista, joissa ylistetään koulutuksen maksuttomuuden takaamaa tasa-arvoa ja saavutettavuutta ja perustellaan, miksi EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksut eivät hyödytä ketään. Toiselta puolelta huudellaan, että jos olisi lukukausimaksut, koulutus olisi paljon laadukkaampaa, opiskelijat eivät ryyppäisi ja haahuilisi ja kaikki väistämättä työllistyisivät heti valmistuttuaan. Koulutuksen maksuttomuuden merkitystä voidaan kuitenkin arvioida näiden perinteisten näkökulmien ulkopuoleltakin.

Suomessa käytetään poikkeuksellisen paljon julkista rahaa yliopistojen rahoittamiseen. Julkisen rahoituksen ajatellaan turvaavan yliopistojen akateemista vapautta ja vakauttavan niiden toimintaa. Se myös suojaa tutkimusta yksioikoiselta kaupallisuuteen perustuvalta hyödyllisyyden määrittelyltä. Vahva julkinen rahoitus on ennen kaikkea osoitus yliopistojen toiminnan arvostuksesta ja sen merkityksestä yhteiskunnalle.

Koronatilanne vaikuttaa yliopistoihin eri tavoin erilaisissa koulutusjärjestelmissä. Samaan aikaan, kun me vietämme maksuttoman koulutuksen päivää, monet yliopistot Yhdysvalloissa ovat vaarassa kaatua taloudellisiin ongelmiinsa. Myös Isossa-Britanniassa pelätään yliopistojen konkursseja. Molemmissa maissa yliopistojen talous nojaa lukukausimaksuihin. Varsinkin Yhdysvalloissa monilla yliopistoilla on ollut taloudellisia ongelmia jo ennen koronatilannetta. Koronan vietyä kansainväliset opiskelijat, lukukausimaksuja maksavia opiskelijoita on vähemmän ja siten myös yliopistojen tulot laskevat. Nyt talousvaikeuksiin joutuneet yliopistot kaipaavat valtiota pelastajaksi. 

Epävakaa tilanne aiheuttaa valtavia riskejä sekä yliopistojen työntekijöille että opiskelijoille. Lukukausimaksujen takia suuria lainoja ottaneet opiskelijat ovat ahdingossa. Koronatilanne on aiheuttanut työttömyyttä, ja moni opiskelija elättää itsensä työllä. Suomessakin koronatilanne aiheuttaa opiskelijoille vaikeuksia, mutta ilman lukukausimaksuista johtuvaa painetta tilanne on helpompi. Lainapainotteisen tukijärjestelmän vuoksi täälläkin opiskelijat tosin ovat pakotettuja joko  velkaantumaan tai käyttämään aikaa opiskelun sijaan työssäkäyntiin, jota koronatilanne vaikeuttaa.

Kun koulutusta pyöritetään markkinoiden pelisäännöillä, luonnollinen seuraus on epävakaus. Epävakaus paitsi aiheuttaa opiskelijoille suuria riskejä, myös estää korkeakoulun toiminnan pitkäjänteisen kehittämisen. Korkeakoulutus on yhteiskunnalle äärimmäisen tärkeä voimavara. Ei ole järkevää vaarantaa yliopistojen toimintamahdollisuuksia jättämällä niitä vaihtelevien taloustilanteiden armoille. 

 
koulutuspolitiikka, työelämä
Camilla Saarinen