You are here

Ihanaa etäopiskelua

Camilla Saarinen | 30.03.2020

Kun yliopistolta tuli ilmoitus lähiopetuksen muuttamisesta etäopetukseksi, oikeustieteen ja politiikan tutkimuksen opiskelijana en juuri huolestunut. Opiskelu on varsin itsenäistä, enkä nähnyt suuria ongelmia luentojen muuttuessa etäluennoiksi. Oma TYYn hallituspestin ohella tapahtuva opiskeluni jatkui siis kutakuinkin samalla lailla kuin ennenkin.

Perjantaina 20.3. kuitenkin päädyttiin sulkemaan exam-tilat ja kirjastot, ja silloin myös minun kurssieni suoritustapoihin alkoi tulla muutoksia. Sähköinen tenttiminen silloin, kun minulle sattuu sopimaan ei ollutkaan enää vaihtoehto, eikä ollut mitään varmuutta siitä, että saisin käsiini materiaaleja kursseille, jotka olin suunnitellut suorittavani myöhemmin keväällä ja kesällä.

Samaan aikaan kun opintoasiat mullistuivat, eristäydyin kotiini hallituksen ohjeiden mukaisesti. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että rutiinien rikkoutuminen, alle 30 neliön elintila ja muiden ihmisten tapaaminen vain etäyhteydellä eivät tehneet hyvää työ- ja opiskelukyvylle. Nettiin alkoi pulpahdella kaikenlaisia ohjeita etätyöskentelyn sujuvoittamiseksi, ja ymmärsin nopeasti rikkovani niitä kaikkia. Unirytmi levisi käsiin jo ensimmäisten kahden päivän aikana, eikä minkäänlaisista rutiineista ollut tietoakaan. Vietin saman ruokapöydän ääressä työ-, opiskelu- ja vapaa-aikani, ja työskentelyasentoni olivat omiaan aiheuttamaan tuskallisia niska-hartiaseudun vaivoja. Aamuinen töihin orientoituminen tarkoitti läppärin avaamista sängyssä suoraan herättyäni, ja lounaan jälkeen saatoin nukkua vahingossa kahden tunnin päiväunet ja jatkaa sitten TYY-hommia ja opiskelua yömyöhään.

Ensimmäinen viikko kului pääasiassa ympyrän kiertämiseen ja erinäisten asioiden selvittelyyn. Vaikka oli selvää, että yliopiston linjan mukaisesti kaikki mahdollinen opetus pyritään järjestämään, opettajilla kesti aikansa selvittää, millaisia vaihtoehtoisia suoritustapoja kursseille kehitetään. Epävarmassa tilanteessa tuntui turhalta tarttua kirjoihin. Huomasin, että monia kursseja peruttiin, eivätkä syyt perumisille aina vaikuttaneet kestävän lähempää tarkastelua. Kellään ei tuntunut olevan selvyyttä siitä, kuinka nopeasti tietoa suoritustavoista pitäisi saada tai miten pitäisi toimia, jos kurssimateriaaleihin ei pääse käsiksi.

Toisella viikolla moni asia selveni. Oikiksessa moodletentti näytti vakiintuvan korvaavaksi suoritustavaksi, sillä sitä käytettiin jo ennestään joidenkin oikeudenalojen perusteiden kurssilla. Opiskelu siis sai jatkua kuten ennenkin, suoritustapaan vain tuli muutos. Joissain oppiaineissa, kuten poliittisessa historiassa, lähdettiin ansiokkaasti tarjoamaan monelle kurssille useampia vaihtoehtoisia suoritustapoja, mikä tuo joustavuutta opiskelijalle. Myös korvaavat oppimateriaalit mainittiin vaihtoehtona, jos kirjaston kanssa ei löydetä ratkaisua haastavaan tilanteeseen.

Omat opintoni vaikuttavat siis järjestyvän melko mukavasti, mutta korviini on kantautunut myös tapauksia, joissa joustoa suoritustapojen tai materiaalien suhteen ei ole löytynyt. Joissain tapauksissa suoritustavan vaihto on voinut myös johtaa tilanteeseen, jossa opiskelija joutuu tekemään lähes kaksinkertaisen työmäärän. Ja niissä koulutuksissa, joissa lähiopetus on todella keskeisessä roolissa, ei opintoja yksinkertaisesti voida järjestää riittävän laadukkaasti etänä, ja opiskelijat kärsivät väistämättä. Koulutuspoliittinen edunvalvonta on siis korona-aikanakin tärkeässä roolissa, eikä työpöytäni todellakaan ole tyhjentynyt. 

Kun eristäytymistä jatkui toista viikkoa, myös elämänhallintaan alkoi tulla jotain järkeä. Arkirytmi on vielä kaukana ideaalista, mutta työn, opiskelun ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan sujuu jo vähän paremmin, ja muistan ajatella joskus ergonomiaa. Kaikkeen tottuu, ja olen kiitollinen opiskelijan melko turvatusta asemasta. Meistä suurin osa pystyy jatkamaan opiskelua turvallisesti, siinä missä esimerkiksi sairaanhoitajat joutuvat vaarantamaan itsensä työssään. Toimeentuloomme, vaikkakin niukkaan sellaiseen, ei kohdistu samanlaisia uhkia kuin yrittäjillä tai lomautetuilla.

Kopovastaavan on kaikista käytännön ongelmista huolimatta helppo nähdä pakollisen etäopiskelun tuovan etujakin. TYY on ajanut pitkään opintojen joustavoittamista esimerkiksi siten, että luentoja voisi seurata muutenkin kuin paikanpäältä ja kurssien suorittamiseen olisi useita vaihtoehtoisia tapoja. Nyt näin on pakko toimia, ja nämä käytännöt olisi syytä muistaa post-korona-aikanakin.

koulutuspolitiikka, työelämä
Camilla Saarinen