You are here

Miksi ylioppilaskunta tahtoisi? Ajatuksia arvoista ja demokratiasta

Share +

Virva Viljanen | 09.12.2014

Itsenäisyyspäivänä ylioppilaiden soihtukulkueessa muistettiin juhlallisin menoin itsenäisen Suomen rakentajia. Sankarihaudoilla hytistessä olin erityisen kiitollinen Suomesta, jossa on maksuton koulutusjärjestelmä, toimiva terveydenhuolto ja pian myös entistä tasa-arvoisempi avioliittolaki.

TYYn toimisto täyttyi riemunkiljahduksista ja taputuksista perjantaina 28. marraskuuta, kun eduskunta puolsi tasa-arvoista avioliittolakia äänin 105–92. Kun uusi avioliittolaki tulee suuren valiokunnan käsittelyn jälkeen hyväksyttäväksi, rekisteröidyn parisuhteen käsitteestä luovutaan ja samaa sukupuolta olevat voivat vihdoin mennä naimisiin. Tämä tarkoittaa siis yhtäläisiä oikeuksia sukupuolesta riippumatta, vähemmän byrokratiaa ja parempaa lapsen suojaa. Kyseessä on ensimmäinen kansalaisaloitteesta laiksi asti kulkenut esitys, joten asian voi nähdä myös osallistuvan demokratian merkkipaaluna.

TYY oli jo tasa-arvoisen avioliittolain alkumetreillä mukana keräämässä allekirjoituksia kansalaisaloitteeseen. Kun aloite sitten kokosi ennätykselliset 166 851 nimeä taakseen ja siirtyi eduskunnan käsiteltäväksi, todellinen vaikuttamistyö vasta alkoi. Kuluvana vuonna TYY järjesti korttipajan, jossa sai askarrella varsinaissuomalaiselle kansanedustajalle kirjeen kertoen, miksi Suomessa tulisi olla sukupuolineutraali avioliittolaki. Kortteja tehtailtiin yli sata kappaletta yhden iltapäivän aikana ja tapahtuma ylitti uutiskynnyksenkin. Alkusyksystä ylioppilaskunta puolestaan marssi ylpeänä yliopistopappien, muiden opiskelijakuntien ja useiden alayhdistysten rinnalla Turku Pride -kulkueessa. Lisäksi pitkin vuotta TYYn sosiaalisen median kanavat ovat täyttyneet kampanjan tiedotteista ja kuvista.

TYYn aktiivisuus Tahdon-kampanjassa on kiitoksien ja positiivisen palautteen ohella herättänyt myös kummastelua ja kysymyksiä. Miksi ylioppilaskunta käyttää aikaa ja vaivaa tasa-arvoisen avioliittolain vuoksi? Sisimmässäni asuva valtio-opin opiskelija (lue: hallintodemoni) lähestyy kysymystä luonnollisesti ensin lainsäädännön kautta, mutta lopulta löytäen tiensä demokratian periaatteisiin.

Yliopistolain mukaan nimittäin ylioppilaskunnan tehtävänä on edistää jäsentensä yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä. Lakitekstin sanoin tarkoitus on siis valmistaa opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen.

Mielestäni olisikin nurinkurista ajatella yliopisto kuplana, irrallaan muusta yhteiskunnasta. Yliopisto ei ole tuotantolaitos, joka vuoden välein pudottelee ensi kertaa yhteiskunnallisille oloille silmänsä avaavia maistereita alas tiedonportaita. Se, miten oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen yhteiskuntamme on, heijastuu myös yliopistolle. Ylioppilaskunta on ennen kaikkea opiskelijan edunvalvontajärjestö ja siksi sen on tarttuva kiinni niihin kysymyksiin, jotka vaikuttavat opiskelijoidemme mahdollisuuksiin opiskella ja elää tässä yhteiskunnassa. Ihmisoikeuksien polkeminen ja epätasa-arvo vaikuttavat luihin ja ytimiin asti niin opiskelijoiden kuin kenen tahansa muunkin toimintakykyyn.

Kyse on myös siitä, että ylioppilaskunta voi tarjota jäsenilleen parhaimmillaan mahdollisuuden tehdä jotain mielekästä ja osallistua vaikuttamiseen itse. Tapausesimerkkinä Tahdon-kampanja on tarjonnut monille Turun yliopiston opiskelijoille mahdollisuuden käyttää ääntä – oli kyse sitten kulkueessa lipun kantamisesta tai henkilökohtaisen vetoomuksen kirjoittamisesta. Edunvalvonta ei voi olla pelkkiä kauniita sanoja ja yleviä linjapapereita ylioppilaskunnan arvoista, vaan sen on oltava sanoista tekoihin toimintaa.

Toisaalta voidaan ihmetellä, miksi TYY kannattaa juuri tasa-arvoista avioliittolakia maailman ollessa täynnä epäoikeudenmukaisuutta ja painavia kysymyksiä. On totta, ettei ylioppilaskunnallamme ole kantaa sen paremmin Suomen Nato-jäsenyyteen kuin kevään koirankakkakeskusteluihinkaan, emmekä nouse barrikadeille maataloustukien takia. Haluan kuitenkin selventää, että tasa-arvoinen avioliittolaki nousi ylioppilaskunnan tehtävälistalle demokraattisen päätöksenteon seurauksena.

Ylioppilaskunnan rakenteen perustuessa demokratiaan sen toiminnan on oltava jäsentensä näköistä. TYYn korkein elin on vaaleilla valittu edustajisto, joka päättää ylioppilaskunnan linjoista. Yksi kanava edustajiston linjanmuodostukselle on TYYn poliittinen linjapaperi, joka kerää yhteen kaikki keskeiset arvot ja mielipiteet, joiden pohjalta opiskelijan edunvalvontaa tehdään.

Kun vuonna 2015 poliittista linjapaperia uudistetaan, tulisikin mielestäni edustajiston lisäksi linjojen muodostukseen osallistaa myös laajemmin TYYn jäseniä ja alayhdistyksiä. Linjapaperin uudistamisessa on nimittäin mahdollista muokata niitä suuntaviivoja, jotka sitten ylioppilaskunnassa käännetään sanoista jokapäiväiseksi toiminnaksi, kuten Tahdon-kampanjoinniksi. Lisäksi jokaisella TYYn alayhdistyksella tai jäsenellä on myös mahdollisuus tuoda mikä tahansa asia edustajiston käsiteltäväksi ympäri vuoden jäsenaloitteen muodossa. Vuonna 2013 TYY otti kantaa esimerkiksi bussiliikenteen yövuorojen laajentamisen puolesta juurikin jäsenaloitteen kautta. Olisi hienoa, jos tätä oikeutta käytettäisiin entistä enemmän tulevaisuudessa.

Lopuksi haluan korostaa, niin kliseiseltä kuin tämä saattaakin kuulostaa, että TYY todella on jäsentensä summa.

Varapuheenjohtaja
Virva Viljanen