Jäljessäkulkijaylioppilaskunta?

Toimistotyön ja raportinlaadinnan ohella on läpi kevään tullut tavattua useampaan otteeseen myös muiden ylioppilaskuntien toimijoita halki Suomen. Usein sektorikohtaisissa tapaamisissa on vaihdettu kuulumisia, käytänteitä ja kerrottu käynnissä olevista hankkeista.

Olemme kuulleet kaikkea toimintaa poikkileikkaavasta kansainvälisestä edunvalvonnasta Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa, onnistuneesta Reilun korkeakoulun (ja Reilusta kaupungin) hankkeesta Tampereen yliopiston ylioppilaskunnassa ja hallinnon opiskelijaedustajatietokannan laadinnasta Aalto yliopiston ylioppilaskunnassa. Monissa ylioppilaskunnissa toimii sekä ylioppilaskunnan sisäinen että ulkoinen viestintä tehokkaammin kuin meillä, monissa ovat alumnit integroitu mukaan ylioppilaskuntatoimintaan ja monissa on kuntavaalistrategiat jo siististi paketissa ja julkistamiskelpoisena. Ei tässä auta mikään muu kuin myöntää karvaasti, että monessa asiassa TYY kulkee muita jäljessä.

Ei meillä asiat täällä Turussa missään nimessä huonosti ole – kaikkea muuta. Omien rakenteiden, toimintamallien ja tavoitteiden saavuttamisen (yltiö)kriittinen tarkastelu on kuitenkin tervehdyttävää; mikään ei ole petollisempaa kuin tyytyä edeltäjiensä saavutuksiin, eikä mikään ole vaarallisempaa kuin kuvitella että tarvetta uudistuksille ei enää ole. Uudistukset, innovaatiot ja eteenpäin menemisen meininki ovat polttoainetta tehokkaalle ylioppilaskunnan edunvalvonnalle. Samaan aikaan kun arvioimme mikä TYYssä toimii ja ei toimi, kannattaa myös nöyrästi benchmarkata toimintaa muualta ja heittää välillä villejä kortteja pöytään siitä, mitä kekseliästä me voisimme saada itse aikaan.

Aina joskus on hyvä muistaa vuosisadan takaisen työväenliikkeen teoreetikon Eduard Bernsteinin kuolematonta lausahdusta: "päämäärä ei tarkoita minulle mitään, liike on minulle kaikki kaikessa".

Heikki Isotalo

TYYn hallituksen varapuheenjohtaja