Uudenkarheutta

Tammikuu on ollut uudelle hallitukselle opettelun aikaa. Hallituslaiset ovat tutustuneet työtovereihinsa, saaneet kattavan perehdytyksen ja tavanneet tärkeimpiä sidosryhmiään. Samanaikaisesti ylioppilaskunnan varsinaista toimintaa on alettu suunnitella ja toteuttaa reippaasti. Työnteolle on muodostunut luonteva rytmi viikottaisista sektoripalavereista, aamukouluista, kokouksista ja perjantaikahveista. Mutta TYYn toimistolla työskentelyyn kuuluu myös paljon muuta. Sähköpostirallin, tapaamisten ja kokousten välillä käytämme runsaasti aikaa ajankohtaisten asioiden valmisteluun ja niistä keskustelemiseen. Myös puheenjohtajan teekkarius pääsee ajoittain kukoistamaan, kun teknisten toimistoratkaisujen ideointi tulee puheeksi.

Muihin hallituslaisiin ja sihteereihin tutustuminen on ollut ensimmäisten viikkojemme tärkeimpiä tehtäviä. TYYn kaltaisessa organisaatiossa, jossa hallituslaiset vaihtuvat vuosittain ja työntekijätkin säännöllisesti, korostuvat hyvät sosiaaliset taidot ja me-henkisyys. Positiivisen ilmapiirin luomista helpottaa se, että monet TYYn toimijat tuntevat toisensa jo aikaisemmista järjestötehtävistä. Yhdessä edustajiston kanssa on asetettu tavoitteeksi tuoda edaattorit ja valiokuntalaiset entistä lähemmäksi TYYn hallitusta ja muuta toimiston väkeä. Tiiviillä yhteistyöllä ja avoimella viestinnällä voimme välttää väärinkäsityksiä ja tukea edustajiston päätöksentekoedellytyksiä. Edustajiston puheenjohtajan Ville Valkosen kanssa uskomme, että näin voimme tarjota paremmat vaikutusmahdollisuudet jokaiselle kuntalaiselle.

On ollut ilo seurata kuinka jo ensimmäisten viikkojen aikana seitsemästä yksilöstä on alkanut kehittyä yhtenäinen, työtä pelkäämätön hallitus. Kaiken työnteon ohella on kuitenkin muistettava, että me hallituslaiset olemme ennen kaikkea opiskelijoita ja yksilöitä - siis ihmisiä. Vastuullisimmillakin toimijoilla on myös ”muuta elämää”, jonka käänteissä kohtaamme odottamattomia tilanteita ja pysäyttäviä hetkiä. Näemme mahdollisuuksia vaikuttaa elämämme suuntaan ja keräämme rohkeutta tarttua niihin. Kokeneinkin kopokonkari voi tuntea samaa epäonnistumisen pelkoa, menetyksen surua, ihastumisen ihanuutta tai läheisyyden kaipuuta kuin muutkin ikätoverinsa. Tällöin ylioppilaskunnan päätöksenteko tai jäsenistön asiat voivat tuntua kaukaisen toissijaisilta. Kaikilla toimijoillamme on – ja saa olla – huonoja päiviä. Inhimillisyys tekee meistä herkempiä aistimaan epäkohtia ja intohimoisempia puuttumaan niihin. Älkäämme siis tyytykö tunteettoman suorittajan rooliin missään toiminnassamme.

Jukka Koivisto
TYYn hallituksen puheenjohtaja