Onko kopo oma kielensä?

Kysy kopolta (koulutuspoliittinen vastaava) tai hallopedilta (hallinnon opiskelijaedustaja) miten he kuvaisivat tutkinnonuudistusta ja vastaus on Bolognan prosessi (eurooppalainen korkeakoulutusalue), ECTS (opintopisteet), kaksiportaisuus (kandi ja maisteri) ja HOPS (opintojen ohjaus). Kysy mitä yliopistolla tapahtuu ja he innostuvat kertomaan yliopiston strategiasta ja sen toimenpideohjelmista. Niiden avulla yliopisto pyrkii kuulemma edistämään LLL:n (elinikäinen oppiminen) sekä AHOT:n (aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen) periaatteita. Eihän tästä jargonista ota selvää Erkkikään, ellei Erkki toimi KKA:ssa eli korkeakoulujen arviointineuvostossa.

Kielikeskuksen tarjoamat kielikylvyt eivät auta tähän ongelmaan, sisältö jää edelleen käsitteiden varjoon puhuttaessa koulutuspolitiikkaa. Kopo-kielen alkeet ovat kuitenkin kaikilla opiskelijoilla halussa - he tietävät mitä ja miten opiskelevat. Jos kopon sisältö jää silti vieraaksi, on pysähdyttävä ja kysyttävä. Anteeksi, en ymmärrä? Vika ei ole kysyjässä, vaan vastaajassa. Laita kopo tai hallopedi miettimään koulutuspolitiikkaa sinun kannaltasi. Silloin saat vastaukseksi, että koulutuspolitiikan avulla tenttikirjasi, jota kirosit, vaihtui parempaan, opetussuunnitelma muuttui palautteesi johdosta selkeäksi opintojasi tukevaksi kokonaisuudeksi ja opetusohjelmassa esiintyneet opetuksen päällekkäisyydet saatiin poistettua. Tämä vastaus oli jo tyydyttävä sekä ymmärrettävä.

Koulutuspolitiikan parissa toimiessa puheeseen tarttuu helposti lyhenteitä ja kiertoilmauksia. Niin ei tarvitse käydä. Voimme vaatia itseltämme ja toisiltamme selkeyttä. Loppuen lopuksi kyse on yhteisten arkisten asioiden eteenpäin viennistä. Sitä ei tarvitse pukea lainavaatteisiin tai korulauseisiin. Koulutuspolitiikkaa tulee puhua yhdellä kielellä – kysyjän kielellä.

Joni Kajander
Hallituksen jäsen
Koulutuspolitiikka